Taiteellinen neuvonantaja Ville Matvejeff sekä tähtiviulisti Rosanne Philippens rysäyttävät veräjät auki Jyväskylä Sinfonian Maalaisromantiikkaa -konsertin ohjelmistolla

Viulisti Rosanne Philippens on esiintynyt eri puolilla Alankomaita suurissa saleissa niin solistina, liidaamassa kuin kamarimuusikkona. Hän on myös kansainvälisesti kysytty viulutaiteilija, joka tekee Suomen debyyttinsä Jyväskylä Sinfonian kanssa. Philippensin synnynnäinen musikaalisuus huokuu iloa ja hänellä on vilpitön lähestymistapa musiikin tekemiseen. Hänen soittonsa on hienostunutta, runsasta ja syvällistä. Philippensin instrumenttina soi vuoden 1727 Barrere Stradivarius.

Rauhallisemman maalaiskuvan piirtää virolaisen musiikin grand old lady Ester Mägi, jonka bukoliset mietelmät maalailevat utuisia paimenhuhuiluja ja linnunliverryksiä. Vaikka Mägin oma sävellystuotanto jäi opetustyölle omistautumisesta johtuen melko suppeaksi, se on kuitenkin kauttaaltaan erittäin laadukasta ja huoliteltua. Mägi keskittyi pääosin pienempimuotoiseen kamari- ja vokaalimusiikkiin, mutta myös esimerkiksi hänen ainoaa sinfoniaansa pidetään virolaisen musiikin merkkiteoksena. Mägi menehtyi viime toukokuussa kunnioitettavassa 99-vuoden iässä.

Béla Bartók vietti pitkät ajat koluten maaseutua ei ainoastaan kotimaassaan Unkarissa, vaan myös Romaniassa, Bulgariassa, Turkissa ja jopa Pohjois-Afrikassa ja kirjasi muistiin valtavat määrät vähemmistökansojen musiikkia. Pianisti-ihmelapsena ja ekspressionistisena modernistina uransa aloittaneen Bartókin musiikkiin alkoi matkojen seurauksena ilmestyä äkillisiä rytmisiä eleitä, oudosti muunnettuja sävelasteikoita ja hypnoottisen toisteisia säestyskuvioita. Niinpä myös Bartókin hurja viulukonsertto vie suoraan balkanilais-anatolialais-maghrebilaisiin kyläjuhliin ohi turistirysien: multa tuoksuu, tanssi jytisee, soihdut syttyy ja kaikki väki juhlii!

Juuriaan etsii myös suurklassikko Johannes Brahms, jonka ihmeellisen ajaton neljäs sinfonia kyntää barokkimuotoja elämänkokemuksen vakaalla auralla. Brahmsin itsekritiikki oli monien mielestä jopa suhteetonta, sillä hän työsti ensimmäistä sinfoniaansa peräti 21 vuotta vedoten Beethovenin musertavaan esikuvaan. Kun lopputulos oli niin korkeatasoista, ajatonta ja edelleen puhuttelevaa musiikkia, jollaista Brahmsin tuotanto tunnetusti on, tuo hinta kenties kannatti siitä maksaa.