Olen paljasjalkainen jyväskyläläinen.

Kodissamme soi musiikki tauotta ja isäni piti pianotunteja aamusta iltaan. Piano ja sello olivat perheemme soittimet, minulle valikoitui sello.

Partituurien tutkiminen on aina kiinnostanut minua. Kymmenvuotiaasta olen ostanut ja saanut lahjaksi partituureja, jotka nyt vievät kodistamme 3-4 metriä seinätilaa. Minulle on tärkeää nähdä, mitä säveltäjä on kirjoittanut.

Synnyin Skotlannin länsirannikolla Helensburghissa muusikkoperheeseen.

Aloitin pianonsoiton 6-vuotiaana, rummut tulivat mukaan 8-vuotiaana. Pianoa soitin musiikkiakatemiaan asti. Haluni soittaa orkesterissa pakotti valitsemaan toisen soittimen, valitsin patarummut.

Musiikkiakatemiaopintojeni huipennus oli, kun Lontoon sinfoniaorkesterista ja elokuvien (Star Wars, E.T.) ääniraidoilta tuttu esikuvani Kurt Goédické tuli opettajaksi Glasgow’hun. Hän muutti soittotapani ja -tekniikkani täydellisesti: lyön nykyisin isoin liikkein ja laajoin kaarin.

Orkesterin toimistoväki saa tasaisen säännöllisesti nauttia tietyn kaksikon vierailuista. Päiväkävelyllään oleva Igor Ostrovski piipahtaa 9-vuotiaan Catella-koiransa kanssa lähes päivittäin tervehtimässä toimistolaisia muistaen aina kysyä jokaiselta päivän voinnin ja kuulumiset. Samalla Catella saa päiväannoksen rapsutuksia.

Olen kotoisin Kannuksesta, Keski-Pohjanmaalta. Äitini työskenteli kanttorina ja kotonamme soitettiin ja kuunneltiin paljon musiikkia. Minäkin kokeilin viulunsoittoa ja lauloin kuorossa ennen fagotinsoiton aloittamista.

Tärkeimpiä fagottiopettajiani vuosien aikana olivat Visa Jämsä, Jussi Särkkä ja Mikko-Pekka Svala. Heidän ohellaan imin vaikutteita lukuisilta musiikkileireiltä ja kursseilta. Musiikin maisteriksi valmistuin Sibelius-Akatemiasta vuonna 2011.