Synnyin pienessä kylässä Keski-Englannissa. 

Aloitin viulunsoiton kuusivuotiaana. Kaikki musisointi oli tehtävä kouluajan ulkopuolella, sillä tieteisiin vahvasti suuntautuneen koulun asenne oli tuohon aikaan taidetta ja musiikkia kohtaan hyvin kielteinen. 15-vuotiaana päätin tehdä musiikista itselleni uran ja 18-vuotiaana muutin Lontooseen opiskelemaan viulunsoittoa London Music Collegeen.

Synnyin Riihimäellä.

Kuuntelin pikkupoikana Arto Noraksen Mestariteoksia sellolle -levyn läpi satoja kertoja. Viisivuotiaana aloitin sellonsoiton Riihimäen musiikkiopistossa. Ennen kuin opin soittamaan, minulla oli päässäni tietynlainen ääni-ihanne, jota tavoitella. Se on ollut siellä lähtemättömästi siitä asti.

Tie harrastuksesta ammattiin oli mutkikas. Hain viidesti Sibelius-Akatemiaan ja pääsin 25-vuotiaana sisään Akatemian siihenastisen historian vanhimpana sellistinä. Helsingissä naurettiin, että kevään varma merkki on Ilkka raahaamassa selloaan pääsykokeisiin.

Aloitin fagotinsoiton 10-vuotiaana Jyväskylän musiikkiopistossa, mutta todellinen kipinä fagotinsoittoon leimahti 15-vuotiaana vaihto-oppilaana Ranskassa. Brestin konservatorion fagottiluokka, kamarimusiikkitunnit ja sinfoniaorkesteriperiodit saivat minut tosissaan harkitsemaan fagotistin uraa. Aloitin ammattiopintoni 2009 Helsingin Konservatoriossa ja jatkoin sieltä Sibelius-Akatemiaan. Työt Jyväskylä sinfoniassa aloitin syksyllä 2021
 

Olen syntynyt Vantaalla.

Sibelius on lapsuuteni kuulomaisema. Sitä on meillä soitettu ja lujaa! Äitini opetti minulle pianonsoiton alkeita. Vaihdoin nelivuotiaana pianon viuluun, kun Jean Sibelius -viulukilpailun voittaneen Viktoria Mullovan kirkkaanpunainen iltapuku kilpailun jälkeisessä konsertissa vei huomioni.

Synnyin Puolan Gdanskissa muusikkoperheeseen.

Seurasin isäni jalanjälkiä viulistin tielle. Aloitin kuusivuotiaana musiikkikoulun isäni oppilaana.

Itsenäistymiseni alkoi 14-vuotiaana, kun muutin kotoa 100 kilometrin päähän nelivuotista musiikkilyseota varten. Viisivuotisesta Gdanskin musiikkiakatemiasta valmistuttuani ryhdyin freelanceriksi. Soitin muun muassa musikaaliteatterissa Viulunsoittajaa katolla.

Synnyin Helsingissä, josta musiikki on kuljettanut minua eri puolille Suomea ja lopulta Jyväskylään 2011. Jyväskylä on minun makuuni juuri sopivan kokoinen: tarpeeksi pieni, mutta kuitenkin täynnä elämää. Jyväskyläläisyys ei myöskään itsessään tarkoita mitään, toisin kuin vaikkapa tamperelaisuus tai kuopiolaisuus. Olemme kuin Keski-Suomen sulatusuuni, New York oikeastaan. Lutakkohan näyttää nelostieltä katsottuna Manhattanilta, ainakin vähän.

”Parasta orkesterisoittamisessa on se hetki konsertissa, kun tuntee, että kaikilla on hyvä olo, kaikki on kohdillaan, ja yhteisin ponnistuksin tuotettu musiikki vie mukanaan. Klassinen musiikki on valtavan suuri aarreaitta ihmiselle ammentaa, jos vain niin haluaa. Sieltä voi aina oppia enemmän ja kehittää itseään.”

Synnyin Osakassa, Japanissa.

Kävin kahden siskoni kanssa piano-, viulu-, solfa- sekä orkesteritunneilla, sävellysoppitunneilla, konserteissa ja oopperoissa joka viikko. 12-vuotiaana minulle heräsi kiinnostus mustan instrumentin soittoon. Aloitin klarinetilla, mutta vaihdoin 16-vuotiaana oboeen. 

Valmistuin Pariisin konservatoriosta ja jatkoin opintojani vielä Sveitsissä. Opiskelukaverini Lausannesta vinkkasi minulle avoimesta oboistin paikasta Jyväskylässä, aloitin orkesterissa 2012.

Synnyin Riihimäellä.

Viulunsoiton aloitin viisivuotiaana. Soittaminen oli lapsesta lähtien tavoitteellista eikä muuta ammattia ole tarvinnut pohtia, paitsi 14-vuotiaana, jolloin piti tehdä lopullinen valinta rakkaan kilpapujotteluharrastukseni ja viulun välillä.

Päijät-Hämeen konservatorion opettajalinjalta valmistuttuani keikkailin usean vuoden ajan Lahdessa ja ulkomailla. Mikkelissä työskennellessäni tulin orkesteriyhteistyön merkeissä tutuksi jyväskyläläisten kanssa. Niinpä hain Jyväskylä Sinfonian ykkösviulun soittajan paikkaa 2003.

Olen kotoisin Tampereelta.

Musiikkiharrastukseni alkoi yläasteella. Aloitin sähköbassolla bändikoulussa, konservatoriossa sähkösoittimien puuttuessa valitsin kontrabasson. Soittaminen alkoi täyttää elämäni. Kävin jazz- ja blueskeikoilla iltaisin, isäni haki minut kotiin kolmen jälkeen ja parin tunnin yöunien jälkeen lähdin kouluun.

Olen Jyväskylässä syntynyt, kouluni Suolahdessa ja Äänekoskella käynyt muusikko. Opiskelin huilunsoittoa Helsingissä ja Berliinissä, muutin takaisin Jyväskylään yli 20 vuoden jälkeen nyt syksyllä 2021. Orkesterityön ohella olen innokas kamarimuusikko, järjestän kesäisin Toivakan kamarimusiikkifestivaalia yhdessä pianisti Fanny Söderströmin kanssa. Vapaa-aikani kuluu tällä hetkellä Toivo-koiranpennun kanssa maailmaa ihmetellen ja uutta opetellen.

Synnyin Japanissa ja opiskelin oboensoittoa Lontoossa Gordon Huntin johdolla.
Vanhempani rakastavat musiikkia ja kokeilin erilaisia instrumentteja jo lapsena. Syy miksi valitsin oboen, oli se, että se oli vaikein! Olen erittäin iloinen saadessani työskennellä ja asua tässä kauniissa kaupungissa. Odotan innolla, että pääsemme jakamaan upeaa musiikkia teidän kaikkien kanssa konserteissamme.

Olen paljasjalkainen jyväskyläläinen.

Kodissamme soi musiikki tauotta ja isäni piti pianotunteja aamusta iltaan. Piano ja sello olivat perheemme soittimet, minulle valikoitui sello.

Partituurien tutkiminen on aina kiinnostanut minua. Kymmenvuotiaasta olen ostanut ja saanut lahjaksi partituureja, jotka nyt vievät kodistamme 3-4 metriä seinätilaa. Minulle on tärkeää nähdä, mitä säveltäjä on kirjoittanut.

Synnyin Skotlannin länsirannikolla Helensburghissa muusikkoperheeseen.

Aloitin pianonsoiton 6-vuotiaana, rummut tulivat mukaan 8-vuotiaana. Pianoa soitin musiikkiakatemiaan asti. Haluni soittaa orkesterissa pakotti valitsemaan toisen soittimen, valitsin patarummut.

Musiikkiakatemiaopintojeni huipennus oli, kun Lontoon sinfoniaorkesterista ja elokuvien (Star Wars, E.T.) ääniraidoilta tuttu esikuvani Kurt Goédické tuli opettajaksi Glasgow’hun. Hän muutti soittotapani ja -tekniikkani täydellisesti: lyön nykyisin isoin liikkein ja laajoin kaarin.

Orkesterin toimistoväki saa tasaisen säännöllisesti nauttia tietyn kaksikon vierailuista. Päiväkävelyllään oleva Igor Ostrovski piipahtaa 9-vuotiaan Catella-koiransa kanssa lähes päivittäin tervehtimässä toimistolaisia muistaen aina kysyä jokaiselta päivän voinnin ja kuulumiset. Samalla Catella saa päiväannoksen rapsutuksia.

Olen kotoisin Kannuksesta, Keski-Pohjanmaalta. Äitini työskenteli kanttorina ja kotonamme soitettiin ja kuunneltiin paljon musiikkia. Minäkin kokeilin viulunsoittoa ja lauloin kuorossa ennen fagotinsoiton aloittamista.

Tärkeimpiä fagottiopettajiani vuosien aikana olivat Visa Jämsä, Jussi Särkkä ja Mikko-Pekka Svala. Heidän ohellaan imin vaikutteita lukuisilta musiikkileireiltä ja kursseilta. Musiikin maisteriksi valmistuin Sibelius-Akatemiasta vuonna 2011.