Hyppää pääsisältöön
Kuva
Tummapukuinen parrakas mies pitää sylissään käyrätorvea. Kuva Jiri Halttunen
Pääsisältö

Olen kotoisin Turusta. 

Aloitin käyrätorvensoiton 14-vuotiaana isäni vanhalla torvella, joka roikkui kotimme seinällä kukkaruukkuna. Äitini oli täyttänyt torven kukkamullalla, etten ryhtyisi sitä soittamaan. 

Opiskelin Turun konservatoriossa. Viiden vuoden opiskelun jälkeen sain vakituisen paikan Jyväskylän orkesterista vuonna 1983. 

Parikymppiselle Turun-pojalle muutto Jyväskylään oli kulttuurishokki! En ollut käynyt koskaan Orivettä pohjoisempana enkä uinut järvessä. Muistan vieläkin ensi kertaa Köhniönjärvessä uidessani suuhun tulleen veden makean maun. 

Mozartin Requiem on yksinkertaisesti nautittavaa kuunneltavaa. Mieluisinta soitettavaa on puolestaan Brahms eikä Sibeliuskaan ole paha.

Veneily on minulle elämäntapa, olen purjeveneihmisiä. Purjelentoa harrastin viitisentoista vuotta. Meri-ihmisenä hävettää myöntää, mutta pidän myös kalastamisesta Päijänteellä. Haukipullat ovat takuuvarma bravuurini. Olen myös innokas chilien kasvattaja. Konserttimatkoilta minut muistetaan kuitenkin varmaan parhaiten kovaäänisestä ja velmuilevasta Kalle-papukaijastani.
 

Kuva
Tummapukuinen parrakas mies pitää sylissään käyrätorvea. Kuva Jiri Halttunen
Asiasanat:  
Jyväskylä Sinfonia
muusikko
kulttuuri