Siiri-Sofia Kanerva, I viulu

Viulisti Siiri-Sofia Kanerva

 

”Olen tosi tunteellinen soittaja, minkä vuoksi olen aina tykännyt soittaa romanttista musiikkia. Siinä pääsee kunnolla paahtamaan! Mutta kaikessa musiikissa tärkeintä on se, miltä se tuntuu. Genrelläkään ei ole väliä, jos se koskettaa. Silloin se on hyvää musiikkia.”

Siiri-Sofia Kanerva syntyi Somerolla Varsinais-Suomessa vuonna 1993 maalaistalon perheen keskimmäiseksi lapseksi. Maatilan töiden ohella vanhemmat kävivät myös päivätöissä; nykyisin isä työskentelee lämpölaitosyrittäjänä ja äiti varhaiskasvatuksen opettajana. Lapsena Siiri-Sofiakin sisaruksineen pääsi tekemään oman osansa maatilan töistä muun muassa possuja hoitaen.

Perheen kolme lasta soittivat kaikki viulua lapsuudessa, mutta Siiri-Sofia oli ainoa, joka jatkoi soittimen parissa pidemmälle. ”Äiti olisi halunnut lapsena soittaa itse poikkihuilua, joten hänellä oli halu antaa kaikille lapsille mahdollisuus soittaa. On paljolti äidin ansiota, että olen nyt tässä.” Viulu puolestaan oli 7-vuotiaan Siiri-Sofian oma valinta musiikkiopistoon haettaessa, sillä hän tykkäsi viulun äänestä. Äiti ei ollut viuluvalinnasta yhtä innostunut, sillä pienen lapsen viulunsoiton harjoittelun kuunteleminen tuntui jo ajatuksenakin hirveältä. Hyvin sujuneiden pääsykokeiden jälkeen tytölle kuitenkin tarjottiin nimenomaan viulupaikkaa Lounais-Hämeen musiikkiopistosta Forssassa, ja äitikin sitten heltyi eikä ole tainnut asiaa myöhemmin katua. 

Aloittamisen jälkeen kehitys oli nopeaa, ja kun Siiri-Sofia 13-vuotiaana sai Turussa opettajakseen Juha-Pekka Vikmanin, alkoi selkiintyä, että viulusta on tulossa hänen uransa. Lukioikäisenä hän siirtyi Turun konservatorion opiskelijaksi, ja vuonna 2010 hän sai kunnian esiintyä solistina Ekumeeninen joulu Suomen Turussa -tilaisuudessa, joka lähetetään jouluaattona televisiossa. Lukion jälkeen Siiri-Sofia pääsi ensiyrityksellä Sibelius-Akatemiaan ja opiskeli Réka Szilvayn luokalla kolme vuotta.

Kandidaatin paperit kädessään Siiri-Sofian päässä pyöri kuitenkin monenlaisia kysymyksiä. Mitä haluan tästä eteenpäin? Mihin motivaationi on kadonnut? Voisiko olla jotain muutakin, mitä tehdä elämässä? Nämä kysymykset mielessään hän aloitti luokanopettajaopinnot Jyväskylässä eikä vaihtaisi kahta opiskeluvuottaan mistään hinnasta pois. ”Opintojen alkuvuodet painottuivat oman itsensä löytämiseen ja pohdimme paljon pienryhmissä, keitä olemme ja mitä haluamme. Se oli kuin ryhmäterapiaa ja juuri sitä, mitä silloin tarvitsin. Se oli hyvin arvokasta ihmisenä kasvun aikaa.” Toisena OKL:n vuotena selvisi kuitenkin, ettei elämää olisi ilman viulua, ja Siiri-Sofia palasi Sibelius-Akatemialle maisteriopintojen pariin. Tauko oli tehnyt äärettömän hyvää ja edesauttanut kypsymistä, joten uusi opettaja Jaakko Ilves totesi oppilaansa olevan lähes suoraan valmis viuludiplomin suorittamiseen. 

Puolison perässä Jyväskylään muuttanut Siiri-Sofia kävi keväällä 2018 Jyväskylä Sinfonian koesoitossa hiukan katselemassa, mitä siellä oikein tapahtuu. Mukavasti sujunut päivä poiki keikkatarjouksia uuden kotikaupungin orkesteriin ja seuraavana keväänä hänet valittiin orkesterin jäseneksi. ”Samana päivänä, kun minä voitin koesoiton, puolisoni sai tietää, että hänellä on Jyväskylässä jatkossa vakityö. Tuntui aivan kohtalolta!”

Toisin kuin Helsingissä, Siiri-Sofia on viihtynyt Jyväskylässä alusta saakka erinomaisesti. Maalaistytölle kaupunki on sopivan pieni, mutta tarjoaa kuitenkin pienellä säteellä paljon mahdollisuuksia moneen tekemiseen. Kaunis luonto ja ulkoilumahdollisuudet ovat yksivuotiaan Minni-lapinkoiran omistajalle tärkeitä. ”Talvi on lempivuodenaikani ja rakastamme Minnin kanssa lunta. Lapsuudessani kävimme joka talvi perheen kanssa Ylläksellä hiihtämässä ja sitä varten harjoiteltiin koko talvi. Silloin se ei ollut kivaa, mutta nykyisin tykkään hiihtää tosi paljon.” Tasaisin väliajoin Siiri-Sofialle iskee myös tarve päästä tyttöporukalla lavatansseihin tai salsaamaan. Tuoreessa muistissa on viimekesäinen matka Mallorcalle, jossa salsahullun serkun kanssa kuljettiin salsabileistä seuraavaan ilta toisensa jälkeen.

Alkuaika Jyväskylässä oli Siiri-Sofialle shokkihoitoa, kun jatkuvalla syötöllä piti alkaa opetella uusia teoksia. Jyväskylä Sinfonia oli hänelle ensimmäinen ammattiorkesteri ylipäätään, sillä hän oli koko opiskeluaikansa ajatellut vain viulunsoitonopettajan ammattia. Mutta ensimmäinen kosketus ammattiorkesteriin oli käänteentekevä. ”Tajusin, että vitsit, täällä on kivaa! Paljon on juuri tätä orkesteria kiittäminen, että ymmärsin orkesterissa työskentelyn olevan ihan mahtavaa hommaa.” Koska koko ajan tulee eteen teoksia, joita hän ei ole aiemmin soittanut, Siiri-Sofian on pitänyt opiskella uusia taitoja, kuinka omaksua uutta mahdollisimman nopeasti. Tärkeimmäksi keinoksi on muodostunut teosten kuunteleminen etukäteen nuottien kanssa. ”Minulle soittamisessa ikävin osuus on aina ollut se, kun opetellaan uusi teos. Sitten, kun sen osaa, alkaa paras osio. Työläin työ tapahtuu kotona; yhteisharjoituksiin voi sitten mennä vähän kuin nautiskelemaan. Onhan se parasta, kun tajuaa, että minä osaan tämän hyvin ja saan soittaa sitä toisten kanssa.”