Hyppää pääsisältöön
Kuva
Tummapaitainen tummatukkainen mies katsoo kädet ristissä kameraan. Kuva Jiri Halttunen
Pääsisältö

Synnyin Helsingissä, josta musiikki on kuljettanut minua eri puolille Suomea ja lopulta Jyväskylään 2011. Jyväskylä on minun makuuni juuri sopivan kokoinen: tarpeeksi pieni, mutta kuitenkin täynnä elämää. Jyväskyläläisyys ei myöskään itsessään tarkoita mitään, toisin kuin vaikkapa tamperelaisuus tai kuopiolaisuus. Olemme kuin Keski-Suomen sulatusuuni, New York oikeastaan. Lutakkohan näyttää nelostieltä katsottuna Manhattanilta, ainakin vähän.

Rakkaus kontrabassoon syttyi peruskoulun kolmannella luokalla. Basso on genrestä riippumatta musiikin harmoninen, saundillinen ja rytminen pohja, jonka varaan kaikki muu rakentuu. Vaikka olenkin suurten sinfoniaorkestereiden sekä niille kirjoittaneiden Wagnerin, Straussin ja erityisesti Mahlerin musiikin ystävä, on päivittäisen työn kannalta palkitsevampaa se, kuinka pienessä orkesterissa oma panos kuuluu paljon selkeämmin.

Jyväskylän orkesterissa on aivan ainutlaatuinen ilmapiiri. Meillä on myös täällä Suomen sitoutunein ja innostavin yleisö.

Keski-Suomen kaunis luonto järvineen ja vaihtelevine pinnanmuotoineen on minulle tärkeä voimavara.
 

Kuva
Tummapaitainen tummatukkainen mies katsoo kädet ristissä kameraan. Kuva Jiri Halttunen
Asiasanat:  
Jyväskylä Sinfonia
muusikko
kulttuuri