Hyppää pääsisältöön
Kuva
Mies hymyilee mustavalkoisessa kuvassa.

Ke 17.2. maksuton suora verkkolähetys  Jyväskylän teatteritalolta klo 19

Olli Mustonen, kapellimestari & piano

W. A. Mozart: Pianokonsertto nro 14
Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 4

Olli Mustonen on shamaani, jota ei kahlitse musiikissa mikään. Hän on luonnonvoima, joka kuulostelee musiikkia kuin se syntyisi tässä ja nyt. Hän on akrobaatti, joka jonglööraa volttia heittäessään. Hän on taikuri, joka heittää esiin taikomansa kukat kuulijoiden korville. Hän on kauneudenpalvoja, joka yllättää yhä uudelleen joka kerta.

Varsinainen shamaani oli Beethovenkin, jolle säveltäminen oli välillä tuskaa tuottavaa takomista ja timantin puristamista hiilestä. Edes hyväntuulisen klassistinen neljäs sinfonia ei syntynyt vaikeuksitta; Beethoven tunsi itsensä sadun pojaksi, joka poimii kiviä huomaamatta tien varrella kasvanutta kukkaa. Mustonen kuitenkin hioo edelleen koruriipuksia Beethovenin timanteista, liittäen ketjuksi ja takomisen vastapainoksi Mozartin aina yhtä mutkattomana soljuvaa raikkautta ja virtuositeettiä.

Onnistuuko musiikillisen totuuden löytäminen? Piileekö vauhdin, vaarallisten tilanteiden, vastakohtien ja virtuositeetin alla ikuisia musiikillisia aarteita? Jos jonkun niin Olli Mustosen kyydissä se selviää.

Konsertin kesto on noin tunti.


KÄSIOHJELMA

Olli, Con Brio!
Suora verkkolähetys Jyväskylän teatteritalosta 17. helmikuuta 2021 klo 19 Jyväskylä Sinfonian YouTube-kanavalla

Olli Mustonen, kapellimestari ja pianosolisti

Wolfgang Amadeus Mozart (1756–1791)
Pianokonsertto nro 14 Es-duuri KV 449 (1784), 20’
I Allegro vivace
II Andantino
III Allegro ma non troppo

Ludwig van Beethoven (1770–1827)
Sinfonia nro 4 B-duuri op. 60 (1806), 35’
I Adagio – Allegro vivace
II Adagio
III Menuetto. Allegro vivace
IV Allegro ma non troppo


Olli Mustonen

Olli Mustosen (s. 1967) persoonassa toiminta pianistina, kapellimestarina ja säveltäjänä yhdistyy kokonaisvaltaiseksi muusikkoudeksi harvinaisella tavalla.

Hän aloitti musiikkiopintonsa viisivuotiaana, tärkeimpinä opettajinaan Ralf Gothóni ja Eero Heinonen sekä säveltäjä Einojuhani Rautavaara. Sittemmin työ on vienyt hänet kaikille maailman keskeisille konserttilavoille niin omin soolokonsertein kuin yhdessä huippuorkestereiden kanssa.

Olli Mustonen on nimitetty Turun filharmonisen orkesterin johtajaksi vuodesta 2021. Viime kausilla Mustonen on esiintynyt mm. Lontoon sinfoniaorkesterin ja Mariinski-teatterin orkesterin, New Yorkin Filharmonikkojen sekä Frankfurtin radion sinfoniaorkesterin solistina. Kapellimestarina hän on viime vuosina tehnyt yhteistyötä kotimaisten orkestereiden ohella mm. Jerusalemin sinfoniaorkesterin, Firenzen Orchestra della Toscanan, Genovan oopperaorkesterin, Kölnin WDR-sinfoniaorkesterin, Melbournen sinfoniaorkesterin, Moskovan Tshaikovski-sinfoniaorkesterin, Northern Sinfonian, Tokion NHK-sinfoniaorkesterin, Viron kansallisorkesterin ja Weimar Staatskapellen kanssa. Perustamansa Helsingin Festivaaliorkesterin kanssa hän on tehnyt kiertueita Keski-Euroopassa, Japanissa ja Kiinassa.

Mustosen sävellystyössä ovat viime aikoina keskeisellä sijalla olleet suurimuotoiset kamarimusiikkiteokset – viime vuosina ovat valmistuneet mm. pianokvintetto ja jousikvartetto. 2019 sai Amsterdamissa ja Lontoossa kantaesityksensä Ian Bostridgelle ja Steven Isserlisille sävelletty, Kalevalaan pohjautuva ”Taivaanvalot” – sinfonia tenorille, sellolle ja pianolle. Beethovenin 250-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Bonnin Beethovenhaus tilasi Mustoselta jousiseksteton, joka kantaesitettiin heidän Beethoven-festivaalillaan helmikuussa 2020.

Mustosen levytystuotanto on laaja ja sisältää useita palkittuja kokonaisuuksia, kuten esimerkiksi Edison- ja Gramophone-palkinnot saaneen Alkanin ja Shostakovitshin preludien levytyksen. Muista äänitteistä mainittakoon Beethovenin pianokonserttojen kokonaislevytys Tapiola Sinfoniettan kanssa, Respighin Concerto in modo misolidio RSO:n ja Sakari Oramon kanssa, sekä soololevytyksiä mm. Bachin, Tshaikovskin, Sibeliuksen, Skrjabinin, Rahmaninovin, Prokofjevin ja Shostakovitshin teoksista. Viimeisin levytysprojekti on Radion sinfoniaorkesterin ja kapellimestari Hannu Linnun kanssa toteutettu Sergei Prokofjevin pianokonserttojen kokonaislevytys, joka on saamassa jatkokseen Béla Bartókin konserttojen levytykset 2020-luvun alkupuolella. Mustonen soitti myös kaikki Prokofjevin pianosonaatit RSO:n sarjassa kahdessa soolokonsertissa kausilla 2016–17. Kuluvina vuosina Mustonen soittaa soolokonserteissa mm. kaikki Beethovenin pianosonaatit.

Mustonen on valittu vuoden 2019 Hindemith-musiikkipalkinnon saajaksi. Paul Hindemithin musiikillista elämäntyötä kunnioittavan palkinnon jakaa Hindemithin kotikaupunki Hanau yhdessä Hindemith-säätiön kanssa. Mustonen on palkittu myös Suomen kulttuuriministeriön Suomi-palkinnolla ja hänelle on myönnetty Suomen Leijonan ritarikunnan Pro Finlandia -mitali vuonna 2003.


W. A. Mozart: Pianokonsertto nro 14

Vielä klassismin aikakaudella lähes kaikki nimekkäät muusikot toimivat jonkin ylemmän tahon, esimerkiksi kirkon tai hovin, palveluksessa ja olivat ohjattuja noudattamaan esimiestensä mieltymyksiä myös musiikillisissa tyylilajeissa. Myös nuori Mozart toimi pitkään kotikaupunkinsa Salzburgin arkkipiispan palveluksessa, mutta he eivät tulleet toimeen keskenään ja vuonna 1781 Mozart erosi näyttävästi virastaan. Hän muutti Wieniin vapaaksi taiteilijaksi, mikä oli rohkea ja kauaskantoinen ratkaisu monessakin mielessä – ei aikaakaan, kun freelancer-taiteilijoista tulisi arkipäivää. Välittömämpi seuraus oli kuitenkin se, että Mozartin luovuus tuntui puhkeavan Wienissä kukkaan ja alkoi ennennäkemättömän hedelmällinen luomiskausi. Tällöin Mozart jalosti wieniläisen klassismin ihanteita rohkeasti niitä koetellen ja samalla luoden tunnetuimpia, koko musiikinhistoriaa muovanneita mestariteoksiaan, kuten oopperat ”Ryöstö seraljista” sekä myöhemmin vaikkapa ”Figaron häät” ja ”Don Giovanni”.
Oopperamaisuutta on kuultu myös tähän luomisvyöryn kauteen kuuluvassa, vuonna 1784 sävelletyssä Es-duuri-pianokonsertossa, joka on myöhemmin Mozartin konserttoja luetteloitaessa saanut numeron 14. Siinä Mozart maksimoi hämmästyttävällä tavalla pienen orkesterin mahdollisuudet suureellisten, dramaattisten eleiden aikaansaamiseksi. Esimerkiksi ensimmäisen osan alussa orkesteri – perinteisiin pää- ja sivuteemaan tyytymisen sijaan – esittelee nopein leikkauksin ainakin viisi erilaista teemaa, aivan kuin kooten erilaisia roolihahmoja lavalle. Pianon mukaantulo käynnistää dynaamisen kehittelyn, jossa pienimmistäkin trilleistä saattaa versoa kokonaisuutta palvelevia dynaamisia karaktereja. Hidas osa tarjoaa lempeän, keidasmaisen hengähdystauon ennen rondomuotoisen finaalin letkeäntymäkkää humppaamista. Aivan lopussa Mozart vetää langat yhteen hilpeällä, tempoltaan nopeutuvalla stretto-jaksolla, joka viimeistelee draamalle varmasti onnellisen lopun.

Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 4

Amerikkalainen musiikintutkija Robert Greenberg on todennut Beethovenin neljännestä sinfoniasta, että ”jos kuka tahansa Beethovenin aikalaisista olisi kirjoittanut tämän sinfonian, sitä pidettäisiin säveltäjänsä mestariteoksena, kyseinen säveltäjä muistettaisiin ikuisesti tästä sinfoniasta, ja sinfoniaa soitettaisiin – usein – esimerkkinä säveltäjänsä suurenmoisesta työstä. Beethovenin teoksena se etsii yleisöä. Se on vähiten tunnettu ja vähiten arvostettu hänen yhdeksästä sinfoniastaan.” Onkin totta, että Beethovenin sinfoniasarjassa titaanimaisiksi mielletyt kumoukselliset järkäleet ovat jättäneet varjoonsa vähemmän kumoukselliset, muttei välttämättä lainkaan vähemmän painokkaat sisarteoksensa. Neljännen sinfonian logistista epäonnea korostaa paitsi sen sijainti herooisen kolmannen ja dramaattisen viidennen välissä, myös se, että samana vuonna 1806 sen kanssa syntyivät myös Beethovenin viulukonsertto, neljäs pianokonsertto ja Razumovski-kvartetot!

Ei siis ihme, että Beethoveninkin voi kenties kokea tunteneen tarvetta hengähtää kesken kuumeisimman ja tuotteliaimman luomiskautensa. Neljäs sinfonia on nimittäin tietyssä mielessä kaikkein klassisin ja tasapainoisin Beethovenin sinfonioista; se on estottoman hyväntuulista ja ongelmatonta musiikkia, ja samalla tekniseltään toteutukseltaan miltei perinteisen sinfonian muotovalio. Silti teoksen tujussa ja energisessä otteessa kuuluu vahvana Beethovenin kypsän kauden ääni; kiintoisa häilyvyys uuden ja vanhan välillä on saanut monet myöhemmät säveltäjät, kuten uusklassismin tyyliä jalostaneen Stravinskyn, pitämään nimenomaan neljättä suosikkinaan Beethovenin sinfonioista. Vastakohtien jännite syntyy myös itse teoksen ensimmäisessä osassa, jossa epäröivä ja hapuileva johdanto kasvaa tehokkaasti räjähtelevään ja rallattelevaan pääjaksoon. Elähdyttävän kokonaisuuden täydentävät hitaan osan ärsykkeistä häiriintymätön seesteinen ylevyys, menuetin pyörteilevä iskevyys sekä finaalin humoristisesti tömistelevä ikiliikkujamaisuus.

Käsiohjelman tekstit: Aapo Tähkäpää


Tästä pääset Jyväskylä Sinfonian YouTube-kanavalle