Skip to main content
Image
Mies soittaa viulua.

Ke 13.1. maksuton suora verkkolähetys klo 19

John Storgårds, kapellimestari & viulu

Ernst Mielck: Konserttikappale viululle ja orkesterille
Erich Wolfgang Korngold: Tänzchen im Alten Stil
Felix Mendelssohn: Sinfonia nro 4 ’Italialainen’ (revisioitu versio), Suomen kantaesitys

Jokainen John Storgårdsin konsertti on kuin ajatushautomo, josta kuoriutuu ahaa-elämyksiä ja oivalluksia. Storgårds on nimittäin väsymätön arkistojen pöllyttäjä ja musiikinhistorian kullanhuuhtoja. Hän etsii jatkuvasti unohdettuja ja harvinaisia sävellyksiä tuoden niitä päivänvaloon yhtä tinkimättömästi kuin klassikoitakin. Hänen luotsaamissaan orkestereissa Lapista Kanadaan onkin saatu kokea alkuvoimaista intensiteettiä, uutta energiaa ja heittäytymisen hurmaa.

Tällä kertaa Storgårds syventyy kolmen ihmelapsisäveltäjän aatoksiin, joita he kirjoittivat suunnilleen parikymppisinä – siis käytännössä jo kokeneina konkareina. Felix Mendelssohnin rakastettu sinfonia heijastelee aurinkoisia Välimeren tunnelmia myös harvoin kuultuna laajennettuna versiona. Elokuvasäveltäjäksi Hollywoodiin päätynyt Erich Korngold muistelee lapsuutensa Wieniä viehkeissä vanhan tyylin tansseissa. Viipurilainen lahjakkuuslupaus Ernst Mielck puolestaan ottaa mittaa klassismin perinnöstä viulistisen kepeällä show’lla.

Nuorissa on tulevaisuus, sen todistavat John Storgårds ja lapsinerot!

Konsertin kesto on noin tunti.

Konsertti lähetetään suorana lähetyksenä Jyväskylä Sinfonian YouTube-kanavalla.


KÄSIOHJELMA

Musiikin ihmelapset
Suora verkkolähetys Jyväskylän teatteritalosta 13. tammikuuta 2021 klo 19

John Storgårds, kapellimestari ja viulusolisti

Ernst Mielck (1877–1899)
Konzertstück (Konserttikappale) viululle ja orkesterille D-duuri op. 8 (1898), 15’

Erich Wolfgang Korngold (1897–1957)
Tänzchen im Alten Stil (1919), 7’

Felix Mendelssohn (1809–1847)
Sinfonia nro 4 A-duuri ’Italialainen’ op. 90, uudistettu versio (1833/34), 32’, Suomen kantaesitys
I Allegro vivace
II Andante con moto
III Con moto moderato
IV Saltarello. Presto

Ernst Mielck: Konzertstück

Suomalaisessa musiikinhistoriassa ei ole ihmelapsia tai ”traagisia neroja” riittänyt ruuhkaksi asti, mutta kummankin joukon varhaisimmassa kärjessä seisoo epäilemättä Ernst Mielck. Viipurissa saksalaiselle kauppiasisälle ja suomenruotsalaiselle äidille syntynyt Mielck kärsi koko lyhyen elämänsä ajan heikosta terveydestä ja sairauksista, mutta ehkä juuri sen takia hän uppoutui jo varhaisnuorena pianonsoittoon ja musiikinteoriaan niin perusteellisesti, että pääsi vain 17-vuotiaana Max Bruchin yksityisoppilaaksi Berliiniin. Työ kantoi hedelmää, ja pian Helsingissä debytoituaan häntä verrattiin hanakasti Schubertiin, toiseen varhaisneroon. Vaikka Mielckin teknisesti varmat ja eheät sävellykset edustivatkin tyylillisesti jo melko vanhahtavaa ja persoonatonta saksalaista klassis-romantiikkaa, potentiaali ja kehitysmahdollisuudet nähtiin huimiksi. Tuberkuloosi kuitenkin vei terveydeltään hauraan Mielckin vain pari päivää ennen tämän 22-vuotissyntymäpäivää, ja Schubertin tavoin suuren lupauksen mukana hautaan menivät suuret toiveet.

Mielckin tuotanto on silti aktiivivuosien määrään nähden hyvinkin laaja ja suurimuotoisiin teoksiin painottuva. Hän sai esimerkiksi 20-vuotiaana vuonna 1897 valmiiksi f-molli-sinfonian, kaksi vuotta ennen Sibeliuksen ensimmäistä sinfoniaa – koska aiemmat yritykset olivat amatöörimäisiä tai keskeneräisiä, Mielckiä voidaan tavallaan pitää myös ensimmäisenä suomalaisena sinfonikkona. Hieman kepeämpää tuotantoa edustaa seuraavana vuonna valmistunut Konzertstück (Konserttikappale) viululle ja orkesterille, joka rapsodisuudestaan huolimatta muodostaa soljuvan ja hyvinkin luonnikkaan kokonaisuuden. Kappaleen alkupuoli henkii romanttista kaihomieltä ja melankoliaa, kun taas loppujakso kääntyy viehkeäksi masurkaksi tarjoten viulusolistille mahdollisuudet virtuoosiseen briljanssiin.

Erich Wolfgang Korngold: Tänzchen im Alten Stil

Ihmelapsi jos kuka oli myös Erich Wolfgang Korngold, joka oli alle 10-vuotiaana jo soittanut oman kantaattinsa Gustav Mahlerille sekä alle 20-vuotiaana säveltänyt ja saanut esitetyksi mm. kaksi oopperaa tehden valtavan vaikutuksen esimerkiksi Richard Straussiin. Aikuistunut lapsinero jatkoi romanttiseen tyyliin mm. menestysoopperalla ”Die tote Stadt” (Kuollut kaupunki), mutta alkoi 1920-luvun Euroopassa jäädä modernimpien virtausten jalkoihin. Uusi alku löytyi kuitenkin Atlantin takaa, kun legendaarinen Warner Brothers –elokuvayhtiö värväsi wieniläiskomeetan säveltämään musiikkia Hollywoodin kulta-ajan elokuviin, kuten Errol Flynnin tähdittämiin ”Robin Hoodin seikkailuihin” ja ”Merihaukkaan”. Kaksi Oscariakin näistä musiikeistaan saanut Korngold palasi myöhemmin konserttimusiikin pariin säveltäen mm. viulukonserton ja sinfonian, mutta jäi käytännössä puun ja kuoren väliin: Keski-Euroopassa romantiikka koettiin toivottoman vanhanaikaiseksi, ja muualla elokuvamusiikin leimaan suhtauduttiin lähinnä halveksuvasti.

Nykyisin ymmärretään, että Korngold ei ole elokuvamusiikkimaista, vaan elokuvamusiikki on korngoldmaista; Korngoldin uhkean germaanisen myöhäisromantiikan traditioon suoraan ja elävästi liittyvä, Puccinin paatoksella ja Prokofjevin särmällä terästetty tyyli asetti ne normit, jotka sittemmin on liitetty elokuvasävellyksen hyveisiin ja vaatimuksiin. Ehkä Korngold siis tavallaan testamenttasi romanttisen musiikin perinnön jatkumaan elokuvissa? Niin tai näin, hänen omien sävellystensä kunnianpalautus on ollut pitkään täydessä käynnissä, sekä merkkiteoksia elvyttäen että harvinaisuuksia esiin kaivaen. Jälkimmäisiin kuuluu lystikkään viekoitteleva ”Tänzchen im alten Stil” (Pieni tanssi vanhaan tyyliin), jonka Korngold sävelsi palvellessaan armeijassa 1919, mutta joka kantaesitettiin vasta Jyväskylän Kesä –festivaalilla Jyväskylä Sinfonian kanssa John Storgårdsin johdolla 2007.

Felix Mendelssohn: Sinfonia nro 4 ’Italialainen’, uudistettu versio, Suomen kantaesitys

”Italialainen sinfonia etenee loistavasti. Se on iloisin teos, jonka olen koskaan tehnyt, varsinkin viimeinen osa. En ole vielä löytänyt mitään hitaaseen osaan, ja luulen että säästän sen Napoliin.” Näin kirjoitti pitkällä Euroopan-kiertueella ollut Felix Mendelssohn talvella 1831 Roomassa kirjeessään siskolleen Fannylle. Italian ainutlaatuinen ilmapiiri ja kulttuuri tekivät lähtemättömän vaikutuksen Mendelssohniin, mutta siellä luonnosteltu sinfonia jäi kuitenkin vielä tuossa vaiheessa kesken, tullakseen viimeistellyksi vasta kaksi vuotta myöhemmin Lontoon filharmonisen seuran tilauksesta. Teoksesta muodostui mahdollisesti hänen suosituin sinfoniansa, ja ilman ulkoista ohjelmaakin se tuntuu reflektoivan välimerellisen eloisaa ja aurinkoista elämänmenoa vilkkaan energisessä alkuosassa, autereisen seesteisessä menuetissa sekä finaalin riehakkaassa saltarello-tanssissa. Hitaan osan innostukseksi Mendelssohnin voi hyvin kuvitella löytäneen Napolista pyhiinvaeltajien hartaan kulkueen.

Mendelssohn ei kuitenkaan ollut tyytyväinen teokseen, vaan vuoden kuluttua kantaesityksestä tarkisti ja korjasi sinfonian kolmea viimeistä osaa, muttei kuitenkaan julkaissut sinfoniaa elinaikanaan. Teoksesta painettiin lopulta aikanaan alkuperäinen versio, johtuen paitsi tarkistuksen ”keskeneräisyydestä” – ensimmäistä osaa ei oltu korjattu – myös tiedosta, että Fanny-sisko, joka oli itsekin säveltäjä, piti enemmän alkuperäisversiosta. Uudistustyössä Mendelssohn laajensi painokkaammiksi hitaan osan, menuetin ja finaalin siirtymätaitteita sekä yksinkertaisti monia melodisia linjoja selkeämmiksi. Myöhemmät tutkijat eivät ole pitäneet näitä tasoittavia korjauksia täysin onnistuneina ja niiden on katsottu jossain määrin vesittävän ensimmäisen version välittömän inspiroitunutta henkeä. Kyseessä on kuitenkin kaikesta huolimatta säveltäjän viimeinen sana teoksestaan, ja sellaisena sinfonian lennokkuus ja valloittavuus saa aivan erityistä painokkuutta ja vakuuttavuutta.
 


John Storgårds

kapellimestari ja viulisti

John Storgårds aloitti muusikon uransa viulistina, ja toimi konserttimestarina monissa orkestereissa ennen valmistumistaan kapellimestariksi Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalta. Ja viulistin ura jatkuu yhä kapellimestarin töiden rinnalla sekä solistitehtävien että kamarimusiikin merkeissä monien maailmanluokan taiteilijoiden ja kokoonpanojen kanssa.
Vuosina 1992-96 Storgårds johti Ylioppilaskunnan Soittajia, mikä oli hänen ensimmäinen vakituinen kapellimestarikiinnityksensä. Tätä seurasi edelleen jatkuva kiinnitys Lapin kamariorkesterin taiteelliseksi johtajaksi vuonna 1996. Vuosina 2003-2008 hän oli Helsingin kaupunginorkesterin päävierailija, ja syksystä 2008 vuoden 2015 loppuun hän toimi orkesterin 12. ylikapellimestarina. Muita vakituisia kiinnityksiä hänella on ollut Oulussa, Tapiolassa ja Tampereella.

Ulkomaisia kiinnityksiä Storgårdsilla on tammikuussa 2012 alkanut kiinnitys BBC Philharmonic Orchestran päävierailijaksi, nykyisin Chief Guest Conductor, ja syksystä 2015 alkaen päävierailijan kiinnitys Ottawassa National Arts Center Orchestrassa. Storgårds on myös Münchenin kamariorkesterin Taiteellinen partneri, mikä kiinnitys pitää sisällään sekä kapellimestarin että solistin tehtäviä. Hän johtaa myös säännöllisesti muunmuassa St. Louisin, Toronton, Houstonin ja Detroitin sinfoniaorkestereita ja Scottish Chamber Orchestraa. Kaudella 2019-2020 hänet nähtiin myös muun muassa Chicagon ja Toronton sinfoniaorkesterien, Bambergin sinfonikkojen sekä Radio Symphonie Orchester Wienin kapellimestarina.

Storgårds on soittanut monien maailman huippuorkestereiden solistina, mainittakoon Oslon filharmonikot, Frankfurtin ja Kölnin radio-orkesterit Deutsche Kammerphilharmonie, BBC Philharmonic Orchestra, Torinon RAI-orkesteri ja lähes kaikki Suomen orkesterit.

Monet säveltäjät ovat myös omistaneet hänelle teoksiaan. Näistä mainittakoon Kimmo Hakola (Viulukonsertto ja kaksi sooloviuluteosta), Pehr-Henrik Nordgren (Viulukonsertto nro 4), Sunleif Rasmussen (Viulukonsertto) ja Bent Sørensen (Serenissima). Hänen laajaan konserttolevytysten sarjaansa kuuluu muun muassa Schumannin, Erkki Melartinin, Pehr-Henrik Nordgrenin, Kaija Saariahon ja Peteris Vasksin viulukonserttojen levytykset. Hän on myös kantaesittänyt Jean Sibeliuksen 1929 julkaisukieltoon asettaman Sarjan viululle ja jousiorkesterille op.117 Lahdessa 1990.

Kamarimusiikkia Storgårds soittaa ahkerasti muun muassa Avanti!n, NACOn ja Lapin kamariorkesterin kanssa, sekä monilla festivaaleilla kuten Aspen, Santa Fe, Rolandseck, Affinis ja Kuhmo.
John Storgårdsin viulunsoiton opettajina ovat olleet mm. Esther Raitio, Jouko Ignatius ja tärkeimpänä kaikista Chaim Taub, legendaarinen pedagogi ja Israelin filharmonikkojen konserttimestari, jonka johdolla hän opiskeli useita periodeja 80- ja 90-luvuilla. Ensikonserttinsa viulistina Storgårds piti Helsingissä 1988.


Kiitokset kaikille kuulijoille!

Tavataan seuraavan verkkolähetyksen parissa Jyväskylä Sinfonian YouTube -kanavalla:

Laulava Fresko
Ke 20.1. klo 19
Ville Matvejeff, kapellimestari
Anton Mejias, piano
 

Image
Mies soittaa viulua.

Konsertit yleisön osalta peruttu.

Mikäli ostit liput konserttiin, vaihda lippusi kevään konserttiin tai hae lippurahojen palautusta 31.1.2021 mennessä. Ohjeet täällä.

Voit myös tukea orkesterin toimintaa jättämällä lippuhyvitys hakematta. Kiitämme tuestasi!