Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylä Sinfonia facebookissa Jyväskylä Sinfonia Twitterissä Jyväskylä Sinfonia Instagramissa
Haku
Jyväskylä Sinfonia » Orkesteri » Muusikot » 4/2014 Timo Mahlamäki

Timo Mahlamäki, klarinetti


”Lempiteokseni on aina se, jota juuri sillä hetkellä soitetaan. On vanhoja klassikoita, joita on mukava soittaa ja myös uusia teoksia, jotka ovat usein hyvin mielenkiintoisia. Joskus oma stemma voi olla hyvinkin vaatimaton ja tylsä, mutta kun se nivoutuu muiden stemmoihin, kokonaisuus saattaa olla aika hieno. Aina pannaan parastaan.”

Timo Mahlamäki syntyi Vaasassa vuonna 1953 viisilapsisen perheen toiseksi vanhimmaksi. Timon isä oli innokas musiikkimies, joka polki polkupyörällä Ilmajoelta Kauhajoelle Eelis Panulan viulutunneille, soitti suojeluskunnan soittokunnassa saksofonia ja trumpettia, opiskeli kuoronjohtoa Klemetti-Opistolla, rakensi viuluja ja jäi lopulta eläkkeelle viulunsoitonopettajan tehtävistä. Isän innokkuuden seurauksena perheen kaikki lapset soittivat, ja Timo toimi perheorkesterin sellistinä monenlaisissa tilaisuuksissa. Sello oli kuitenkin pian vaihdettava toiseen soittimeen Timon lähdettyä 15-vuotiaana Vaasan soittokuntaan. ”Varuskuntasoittokunnassa kun ei jousisoittimia tarvita, niin piti valita jokin muu kuin sello. Minulle annettiin klarinetti käteen ja sanottiin, että tuota rupeat soittamaan. Jatkoin sellonsoittoa siinä rinnalla vielä useita vuosia, mutta kun klarinetti alkoi viedä niin paljon aikaa, sellonsoitto jäi. Toisaalta oli hyvin mielenkiintoista alkaa opetella täysin uutta soitinta.” Soittokunta oli maalaispojalle siihen aikaan paras vaihtoehto, sillä opetuksen lisäksi tarjottiin täydellinen ylöspito. ”Päiväjärjestyshän oli semmoinen, että aamulla kahdeksalta alkoi pilli soimaan ja illalla soitettiin vielä kamarimusiikkia. Heti alusta alkaen joutui myös keikkailemaan soittokunnan kanssa ympäriinsä ja koska koko ajan harjoiteltiin niin paljon, myös kehittyminen oli nopeaa. Se oli erittäin hyvä koulu.”

Vaasasta Timo siirtyi Helsinkiin Sibelius-Akatemian sotilasmusiikkiosastolle Sven Lavelan oppiin. Soittajakoulun puhallinorkesterin kanssa Timo vieraili myös Jyväskylässä keväällä 1974, kauaskantoisin seurauksin. ”Meillä oli orkesterin kanssa konsertti keskusseurakuntatalon salissa. Jyväskylässä viulunsoittoa opiskelevan veljeni esikoinen syntyi juuri samaan aikaan ja kävin häntä katsomassa keskussairaalassa. Varmaankin sen reissun seurauksena hakeuduin tänne.” Jo saman vuoden syksyllä Timo jo kuuluikin Jyväskylän orkesterin riveihin.

40 vuotta sitten orkesterin toiminta oli monin tavoin erilaista nykyiseen verrattuna. Soittajavakansseja oli vähän ja osa vakansseista oli varattu opiskelijoille. Konsertit puolestaan pidettiin yliopiston hyvin kuivassa juhlasalissa. ”En oikeastaan haikaillut muualle sen jälkeen kun tänne pääsin, vaikka työskentelyolosuhteet ovatkin olleet niin hirveät huonot. Tilapäisesti olimme 20 vuotta ensin Killerillä ja uudelleen tilapäisesti toiset 20 vuotta Kolmikulmassa. Ilmastointiremonttikin saatiin, kun odotettiin 19 vuotta. Kaupunkina Jyväskylä on kuitenkin erittäin viihtyisä. Tämä on luonnon keskellä ja täältä pääsee vettä pitkin joka suuntaan.” Kaikkien ylikapellimestarien kausilla mukana olleen Timon mieleen on jäänyt etenkin William Boughton, joka toi ammattilaismaisen systeemin orkesterin työskentelyyn: työtahti kiihtyi, konsertit lisääntyivät ja maakuntavierailuja tehtiin paljon. Myös kiertueet lisääntyivät etenkin Patrick Gallois’n kanssa, jolloin kohokohtana oli päästä soittamaan akustiikaltaan upeisiin saleihin. ”Oli se kiertuehomma kuitenkin aika rankkaa. Aamulla bussiin ja illalla konserttiin jossain uudessa paikassa. Ja taas seuraavana päivänä sama juttu. Toisille se ehkä sopii paremmin, mutta itse en mielikseni istu bussissa päivästä toiseen.”

Nuorempana soittajana Timo oli aktiivisesti mukana mitä moninaisimmissa kamarimusiikkikokoonpanoissa, joko yhdessä orkesterin omien soittajien tai konservatorion opettajien kanssa. ”Kamarimusiikki on musiikin korkeakoulu. Minäkin olin niin nuori, kun tulin orkesteriin eikä kokemusta juuri ollut. Tällaista oppimista haettiin sitten soittamalla kamarimusiikkia vapaa-ajalla. Sillä tavalla sitä parhaiten oppii yhteistyötä.” Viis veisaa -puhallinkvintetin lisäksi Timo nähtiin myös Marin enkelit -nimisessä viihde- ja tanssiorkesterissa, joka sai nimensä Jyväskylä Sinfonian pitkäaikaisen markkinointipäällikön mukaan ja joka soitti perinteistä seitsikkomusiikkia Jääkärin morsiamesta alkaen. Solistikeikkojakin oli nuorempana melko usein, mutta nykyisin ne ovat jääneet. ”Solistina oleminen vaatii niin paljon työtä, minkä lisäksi sitä on tullut niin kriittiseksi. Nuorempana jaksoi harjoitella samalla tahdilla mitä armeija-aikoina; nykyään harjoittelen tarpeen mukaan ja pidän omaa soittokuntoani yllä.”

Vapaa-aika kului nuorempana pitkään retkimelonnan parissa ympäri Suomea sekä merellä. Timolla on takanaan n. 6000 retkikilometriä, mitkä eivät sisällä päivälenkkejä, vaan retken määritelmän mukaisesti yöpymisen ja vähintään 30–40 kilometrin matkan. Nykyisin ruuanlaitto taitaa viedä Timon vapaa-ajasta suuren osan. Keittiössä syntyy ruokaa laidasta laitaan – useimmiten lihapataa, kalaa tai herkkuja itse poimituista sienistä. Valmisruokaa tai kaupan leipää Timon kotoa ei löydy koskaan. ”Leipää leivon juuresta, joka on ollut jo vuositolkulla käytössä. Aina, kun leipä loppuu, laitan uuden tulemaan.”

40 vuoden aikana pulttikaverit ovat vaihtuneet useasti, mikä vaatii aina sopeutumista molemmin puolin. Yhteinen tapa soittaa muodostuu pikkuhiljaa työn ohessa. ”Kun uusi jäsen istuu puhallinsektioomme, sektion tapa soittaa siirtyy tälle uudelle. Kaikilla orkestereilla on oma tapansa tehdä musiikkia, mikä riippuu aina siitä, keitä ihmisiä siihen kuuluu. Meillä on hyvin soiva, hyvähenkinen porukka, mutta toki tämä akustinen olosuhde haittaa balanssin muodostumista. Orkesterihan kehittyisi parhaiten hyvässä salissa.”


Jyväskylä Sinfonia
Puistokatu 2 A
40100 Jyväskylä
Kaupungin vaihde: 014 266 0000
www.jyvaskylasinfonia.fi
Sähköposti: jkl.sinfonia[at]jkl.fi

Copyright © 2017 Jyväskylä Sinfonia. Sivun alkuun