Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylä Sinfonia facebookissa Jyväskylä Sinfonia Twitterissä Jyväskylä Sinfonia Instagramissa
Haku
Jyväskylä Sinfonia » Orkesteri » Muusikot » 9/2015 Sari Tukiainen

Sari Tukiainen, II viulu


”Tämä on tärkeä juttu: Pari vuotta sitten osallistuin Helsingin puolimaratonille ja voitin Alexander Stubbin! Tämä toki johtui siitä, että Stubbilla oli jalkavamma ja hän joutui keskeyttämään, mutta minäpä pääsin maaliin asti! Likkojen Lenkeillä ja Naisten Kympeillä on tullut juostua useasti, mutta puolikas maraton sai jäädä yhteen kertaan. Harjoittelu alkoi muistuttaa liikaa viulututkintoon valmistautumista. Piti olla suunnitelmallista ja edetä koko ajan, ei voinut keskeyttää, ja lopulta edessä oli maali.”

Sari Tukiainen syntyi Helsingissä vuonna 1962 parikymppisten viulistivanhempien perheeseen. Vanhemmat soittivat vuosikaudet yhdessä Helsingin kaupunginorkesterissa, ennen kuin siirtyivät opettajiksi Sibelius-Akatemiaan. Isän kiertäessä maailmaa solistina sekä Sibelius-Akatemia-kvartetin ykkösviulistina äiti panosti sekä opetukseen että orkesterissa soittamiseen. Myöhemmin hän kehitti työkavereidensa kanssa edelleen käytössä olevan viulukoulun lapsille. Viulun soidessa kotona aina oli luonnollista, että myös Sari laitettiin sitä soittamaan. ”Aloitin soittamisen viisivuotiaana. Vanhemmat, heidän kaverinsa sekä äitini isä opettivat minua vuorotellen, ja 10-vuotiaana pääsin Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolle.”

15-vuotiaana Sarin into viulunsoittoon lopahti, ja 18-vuotiaana soittaminen loppui täysin. Toiveena oli ryhtyä lastentarhanopettajaksi, mutta samaan aikaan idea mietitytti kovasti. ”Mitä järkeä olisi hylätä viulu kokonaan, kun olin soittanut jo niin kauan. Niinpä lukion jälkeen aloin harjoitella uudestaan ja päätin pyrkiä opiskelemaan viulunsoitonopettajaksi”. Sari aloitti opettajaopinnot Helsingin konservatoriossa, mutta vuosi ennen valmistumista tuli käänteentekevä Norjan kalastusmatka isän kanssa. Kaloja narratessa kypsyi päätös orkesterisoittajaksi ryhtymisestä opettajuuden sijaan, ja seuraavana keväänä hän harjoitteli opiskelukavereidensa kauhuksi kahta ohjelmistoa: sekä tutkintoa että mahdollisia koesoittoja varten. Kun Jyväskylän orkesterissa avautui paikka, Sari päätti hakea sitä, ja lopputuloksena oli muutto Keski-Suomeen vuonna 1988. ”Tuntui ihan ihmeelliseltä tulla tänne. Opiskelukaverini olivat Itä-Suomesta ja sanoivat, etten tiedä mitään, mitä Suomessa tapahtuu, jos en asu Kehäkolmosen ulkopuolella. Ajattelin sitten, että kokeillaan. Oli hassua, kun ihmiset juttelivat kaupoissa sekä busseissa, toisin kuin Helsingissä. Olin myös tottunut veneilemään merellä ja olemaan saaristossa, joten järvi tuntui oudolta.” Sarin oli tarkoitus olla Jyväskylässä vain vuosi ja jatkaa sitten opintoja, mutta kohta 30 vuotta on vierähtänyt ihanien työtovereiden kanssa.

Perhesyyt ovat vieneet Sarin muutamaan otteeseen pois Jyväskylästä uran aikana, ja pisin reissu oli äitiysloman vietto Rotterdamissa. Myös puolivuotinen virkavapaus ja sen aikainen työskentely sekä päiväkodissa että Länsi-Helsingin musiikkiopistossa ovat antaneet perspektiiviä orkesterisoittajan työhön. ”Minulla oli aina hirveä ikävä Jyväskylään töihin ja olin ihan onnessani, kun tulin takaisin. Oli hyvä kokeilla päiväkodissa työskentelyä sekä opettamista, mutta en ole niitä sen jälkeen haikaillut. Tykkään työstäni todella paljon; parasta on soittaminen yhdessä muiden kanssa. En ole sellainen ihminen, joka haluaisi mennä lavalle yksin soittelemaan, vaan on tosi kivaa olla porukan osana.”

Työnteossa on Sarin mielestä aivan uusi vaihde päällä Ville Matvejeffin aloitettua ylikapellimestarikautensa. Vaikka ohjelmisto on haastavaa, se on myös todella monipuolista ja mielenkiintoista. ”Olen tosi onnellinen, että minulla on vielä monta vuotta aikaa olla tässä orkesterissa.” Mieluiten Sari soittaa Prokofjevia, Šostakovitšia, Sibeliusta, Mahleria sekä uutta musiikkia. ”Vaikka joskus eteen tulee vähemmän mieluisia teoksia, tiedän kuitenkin, että tämä on paras mahdollinen työ, mitä voin kuvitella.”

Ulkoilmaihmisenä Sari harrastaa paljon lenkkeilyä, pyöräilyä sekä hyötyliikuntaa. Uutena haaveena olisi yhdistää viime kesänä opittu melontataito patikointiin. Rakas harrastus on myös puutarhanhoito, joka oli valloillaan etenkin aiemmin Sarin asuessa omakotitaloissa. ”Kun menen keväällä ensimmäisen kerran Viherlandiaan, tulee ihan kyyneleet silmiin, kun näen taas sen kaiken, mikä on odottamassa.” Nykyisin rivitalokodin pihalla kasvaa ainakin ruusuja sekä kurjenpolvia, jotka ovat melko helppohoitoisia ja pärjäävät yksinkin Sarin viettäessä paljon aikaa Helsingissä ystävien ja sukulaisten kanssa. Talvisaikaan Sari viihtyy käsitöiden parissa, ja monenmoisilla kursseilla on syntynyt neulomisen ja virkkauksen lisäksi keramiikkaa ja tiffanylasitaidetta.

”Tulevaisuus? Toivon, että kuviot pysyvät aika samanlaisina töiden suhteen. Kun pääsen eläkkeelle, haaveilen Ranskassa asumisesta. Olen lapsesta asti käynyt Ranskassa ja puhun kieltä sujuvasti käytyäni ranskalaisen koulun. Nizza on lempikaupunkini ja sen lähistöltä löytyy ihania patikointiväyliä. Sinne haluan.”


Jyväskylä Sinfonia
Puistokatu 2 A
40100 Jyväskylä
Kaupungin vaihde: 014 266 0000
www.jyvaskylasinfonia.fi
Sähköposti: jkl.sinfonia[at]jkl.fi

Copyright © 2017 Jyväskylä Sinfonia. Sivun alkuun