Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylä Sinfonia facebookissa Jyväskylä Sinfonia Twitterissä Jyväskylä Sinfonia Instagramissa
Haku
Jyväskylä Sinfonia » Orkesteri » Muusikot » 8/2014 Risto Keinänen

Risto Keinänen, fagotti


”Vuoden poissaolo orkesterista tuntui aluksi tosi oudolta. Tuntui siltä, että pitäisi lähteä töihin. Koko vuorotteluvapaan aikana en ole soittanut fagottia kuin vajaat kaksi tuntia. Nyt lomalla täytyy aloittaa intensiivinen harjoittelujakso ja palautella soittokuntoa. Sama paniikki soittokuntoon pääsemisestä iskee joka loman loputtua, vaikka olisi jo 35 vuotta soittanut. Mutta ei hätää, kyllä se sieltä vielä tulee.”

Risto Keinänen syntyi Kaavilla vuonna 1957 ja asui ensimmäiset 16 vuottaan Kaavin kyläkoululla, jossa isä työskenteli talonmiehenä ja äiti keittolan emäntänä. Pikku-Risto tapasi nukkua isänsä selän takana tämän lauleskellessa ja soittaessa haitaria. Kun kouluun tuli uusi musiikinopettaja Riston ollessa viidentoista, tämä kehotti oppilastaan aloittamaan saksofonin soiton. Perhe myi veneensä pois, jotta rahat saksofonin ostoon saatiin kasaan. Sen jälkeen kultaista soitinta kelpasi pitää olohuoneen maton päällä näytillä.

16-vuotiaana kotoa lähtenyt Risto sai seuraavaksi käteensä klarinetin päästyään Kontiorannan soittokuntaan, mutta pian tullut vinkki fagotin soittajien tarpeellisuudesta ratkaisi lopullisen soitinvalinnan. ”Siihen aikaan ei voinut googlettaa, mikä fagotti on. Oli mentävä kirjastoon ja luettava siellä, mistä soittimesta on kyse.” Opiskeltuaan soittokunnan jälkeen vuoden Sibelius-Akatemian sotilasmusiikkiosastolla Risto vaihtoi yleiselle osastolle fagotti pääaineenaan. Erityisesti teoria-aineet, musiikin historia ja soitinnus alkoivat kiinnostaa jo silloin, mutta ne piti pian jättää fagotinsoiton tieltä. Erityisen kova harjoittelu alkoi Riston saatua tietää vuoden päästä avautuvasta paikasta Jyväskylän orkesterissa. Tiukka rupeama auttoi, ja Risto muutti Jyväskylään vuonna 1979. Uuden, nuoren soittajan vastaanotto orkesterissa oli lämmin, ja pulttikaverina ollut Matti Miettinen toimi Ristolle isähahmona. ”Tietysti itse vähän pelkäsi, miten sitä aivan vihreänä selviää, mutta ilmapiiri oli jo silloin hirveän hyvä ja huumorintajuinen. Toki piti harjoitella tosi paljon ja kuunnella kappaleita kirjastolla, koska en oikein tiennyt, millainen esimerkiksi Beethovenin kolmas sinfonia on.”

Tärkeintä orkesterille Riston mielestä on sen yleisö, sillä täyden katsomon kannustuksen ja fiiliksen aistii orkesterilavalla joka viikko. Niinpä yleisön vähyys 90-luvun laman aikoina pisti hänet miettimään, kuinka yleisöä voisi kasvattaa musiikin pariin. William Boughtonin Englannista tuoman esimerkin mukaisesti Risto ryhtyi koulujen musiikkikasvatustyön vetäjäksi orkesterissa, ja Jyväskylä Sinfoniasta tuli Suomen ensimmäinen orkesteri, joka vei toimintansa suoraan kouluille. Ennen kouluvierailua Risto tapasi musiikinopettajia, suunnitteli soitinpajoja ja piti satutunteja eskarilaisille sekä epuille. Alkuaikoina kullakin koululla tehtiin jopa kuuden tunnin työpäiviä kolme päivää peräkkäin, ja vierailu huipentui minikonserttiin, jonka Risto johti. ”Pyysimme myös oppilaita johtamaan orkesteria ja joka kerta soitimme lopuksi Can-canin. Vuosia myöhemmin eräs poika tuli minua vastaan, kun olin kävelemässä harjoituksiin Taulumäelle. Poika huomasi fagottikoteloni, katsoi minua ja kysyi, mihin olen menossa. Vastattuani, että Taulumäelle harjoituksiin, hän kysyi, soitammeko sielläkin Can-canin.” Risto uskookin, että yleisökasvatus tuottaa hedelmää vasta vuosien tai vuosikymmenten kuluttua. Olennaista ei ole se, kuinka moni aikuistuvista lapsista suuntaa konserttiin, vaan se, että ylipäätään tuntee sinfoniaorkesterin ja ymmärtää sen toimintaa.

Yksi parhaista koulutyön kokemuksista tuli koululta, jonka opettajat ensi alkuun vastustivat orkesterin vierailua uskoen, etteivät lapset jaksa istua puolta tuntia paikallaan musiikkia kuunnellen. ”Sillä alueella oli yleistä enemmänkin viinapullo ja video -harrastus. Minusta siinä koulussa oli haastetta kerrakseen ja laitoimme kaiken peliin. Se oli paras koulu, missä kävimme ja lapset aivan ihania! Muutama kuukausi vierailun jälkeen koulun rehtori soitti ja kertoi koululle perustetun kulttuurikerhon, oppilaiden vaatimuksesta.” Monipäiväiset kouluvierailut ja lasten edessä jatkuvasti skarppina esiintyminen muodostuivat lopulta orkesterilaisille turhan raskaaksi yhdistelmäksi konserttien ohessa, mutta Riston ideat eivät olleet vielä lopussa. Vuonna 1995 hän sävelsi Minä, kuningas, minä -teoksen teatterille näyttelijä Hanna Liinojan tehdessä käsikirjoituksen, ja pari vuotta myöhemmin vuorossa oli huumausaineiden käyttöä koulussa käsitellyt Elämää varten -produktio Kunto Ojansivun kanssa. ”Harva orkesteri esiintyy puherooleissa, mutta me olimme moneen taipuvaisia. Olihan se kauhean jännittävää, mutta kova harjoittelu auttoi. Liikennevaloissa tuli aina höpötettyä omia vuorosanoja.”

Jo pikkupoikana koulun harmoonilla sointujen tapailusta alkanut innostus orkestrointiin ja säveltämiseen on ollut merkittävä osa Riston elämää. Opiskeluaikoina hän tapasi istua perjantai-iltapäivisin samassa kahvipöydässä Einar Englundin kanssa saaden häneltä tärkeitä vinkkejä orkestrointiin. ”Englundin kehotuksesta luin paljon pianopartituureja eri oopperoista. Saatoin lukea yhden oopperan viikossa, soitella pianolla eri kohtia ja kuunnella levyltä. Lukemalla oppii orkestrointia aika paljon. Yksi hienoimmista avuista tällä saralla on tietysti ollut myös sinfoniaorkesterissa soittaminen. Kun tulee jokin jännä kohta, voin kahvipaussilla ottaa kolme askelta ja katsoa kaverilta, miten se on nuotteihin kirjoitettu. Orkesterin sisällä istuessa asiat kuulee ihan eri tavalla kuin yleisössä.” Vuorotteluvapaan aikana Sibelius-Akatemian kirjasto kävi tutuksi Riston kuunnellessa ja katsoessa oopperoita säveltämisen ja nokkaunien välillä. Myös sävellysoppitunnit Tapio Tuomelan kanssa olivat hyödyksi, ja vuoden vapaan tuloksena on viitisen uutta teosta. Pitkäaikainen yhteistyö Jari Siljamäen alias klovni Dodon kanssa saa seuraavaksi jatkoa lapsenmielisille aikuisille suunnatusta Viimeinen ilta näyttämöllä -musiikkitarinasta, samalla kun Riston pitkäaikaisin haave – lasten musiikin säveltäminen sinfoniaorkesterille – etenee myös tasaista tahtia.


Jyväskylä Sinfonia
Puistokatu 2 A
40100 Jyväskylä
Kaupungin vaihde: 014 266 0000
www.jyvaskylasinfonia.fi
Sähköposti: jkl.sinfonia[at]jkl.fi

Copyright © 2017 Jyväskylä Sinfonia. Sivun alkuun