Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylä Sinfonia facebookissa Jyväskylä Sinfonia Twitterissä Jyväskylä Sinfonia Instagramissa
Haku
Jyväskylä Sinfonia » Orkesteri » Muusikot » 11/2013 Niina Tuunainen

Niina Tuunainen, I viulu


”Minusta on tehty vuonna 2002 Mikkelissä johonkin lehteen haastattelu, jossa olen ilmoittanut lempimusiikikseni Metallican ja Mozartin. Ne pitävät edelleen paikkansa. Nykyään kuuntelen klassistakin kotona, mutta kyllä raskaampi rockmusiikki on minun sydäntäni lähellä. Samoin moottoripyöräily; elämässä pitää olla vauhtia.”

Vauhdikas viulisti Niina Tuunainen syntyi vuonna 1976 Riihimäellä insinööri-isän, fysioterapeuttiäidin ja 2-vuotiaan isoveljen muodostaman perheen kuopukseksi. Musiikkia riitti etenkin automatkoilla isän laulaessa kilpaa radion kanssa, muiden ’suruksi’. Nykyisin Niinan tehdessä itse samaa on tuomio lasten suusta aika selvä: ”Älä äiti viitsi.” Isoveljen päästyä musiikkiopistoon pianoa soittamaan oli pikkusiskon päästävä myös, mutta tie ei ollutkaan niin selvä. ”En tiedä, olinko niin epämusikaalinen vai oliko viiden vuoden iällä jotain tekemistä siinä, etten oikein tajunnut, mitä pääsykokeissa piti tehdä, mutta joka tapauksessa en päässyt sisälle.” Onneksi lähistöllä asuva, Sibelius-Akatemiassa opiskeleva viulisti Leena Kiiski otti pääsykokeissa epäonnistuneen neljän tytön ryhmän yksityisoppilaikseen ja opetti ryhmää kuuden vuoden ajan niin ansiokkaasti, että kolmesta tytöstä kuoriutui lopulta ammattimuusikoita. ”Leena oli huippuope ja hänen ansiostaan tälle tielle ajauduin. Hän ei laskenut tunteja, vaan teki meidän kanssa töitä ja oli myös ilmeisen tiukka heti alusta lähtien. Isä ja äiti kuuntelivat joskus korvat punaisina soittotunnilla Leenan ripitystä huonosta harjoittelusta.”

Lukioon mennessä Niina muutti asumaan yksin Helsinkiin, kun lähes päivittäiset matkat kotoa Janakkalan Turengista kävivät turhan pitkiksi, äidin ja isän pyyteettömästä kuljetuspalvelusta huolimatta. Samalla opinnot jatkuivat Länsi-Helsingin musiikkiopistossa Riitta Poutasen johdolla. Lukion kuluessa Niinan vanhemmat halusivat kysyä hänen soitto-opettajaltaan, tuleeko tytöstä mitään vai ei. ”Ei taida olla vaihtoehtoa”, kuului opettajan vastaus. Viulun soittaminen onkin ollut Niinalle jo lapsesta lähtien tavoitteellista eikä muuta ammattia ole tarvinnut pohtia, paitsi 14-vuotiaana, jolloin piti tehdä lopullinen valinta rakkaan kilpapujotteluharrastuksen ja viulun välillä. ”Jos en ollut viulutreeneissä Helsingissä, olin Kalpalinnan mäessä laskemassa. Pahan kaatumisen ja jalan vääntymisen jälkeen en enää pärjännyt kisoissa niin hyvin, joten sen jälkeen viulunsoitto vei täysin mennessään.”

Lukion jälkeen Niina aloitti opiskelun Päijät-Hämeen konservatoriolla Lahdessa muusikkolinjalla, mutta vaihtoi vuoden kuluttua opettajalinjalle, jolta valmistui vuonna 2001. Opettajana toiminut Ulla-Maija Hallantie laittoi uuden oppilaansa heti opintojen aluksi Lahden kaupunginorkesterin avustajakoesoittoon ja onnistuneen koesoiton jälkeen Niina keikkaili usean vuoden ajan orkesterin kanssa niin Lahdessa kuin ulkomaillakin. ”Ulla-Maijalle menee iso kiitos siitä, että kannusti hakemaan sinne. Sieltä sai tosi tärkeää kokemusta ammattilaismuusikkona olemisesta. Myös konsalla oli hirveän hyvä kamariorkesteri, mistä on ollut paljon hyötyä myöhemmin.” Valmistumisen häämöttäessä suunnitelmana oli alkaa tehdä jatkotutkintoa, ellei töitä tulisi, mutta heti syksyllä 2001 Niina sai Mikkelin kaupunginorkesterista kakkosviulun äänenjohtajan paikan. Parin Mikkelin-vuoden aikana tehdyistä yhteiskonserteista Jyväskylä Sinfonian kanssa jäi mieleen jyväskyläläisten keskuudessa vallinnut hyvä henki. Niinpä ykkösviulun soittajan paikan auetessa Jyväskylässä syksyllä 2003 ei maisemanvaihtoa tarvinnut empiä. ”Parasta täällä on tämä orkesterin porukka. En tiedä, että missään muualla olisi näin älyttömän mukavaa. Kukaan ei valita turhasta, vaan on hyvä meininki.”

Viulunsoitonopettajan papereille on ollut käyttöä taas tänä syksynä, kun Niina aloitti tuntiopettajana Ala-Keiteleen musiikkiopistossa Äänekoskella. Sijaisopettajia peräänkuuluttavasta lehtijutusta alkunsa saanut opettajanpesti käsittää ainakin helmikuuhun asti 23 viikkotuntia ja kun päälle lisätään orkesterin konsertit, ei vapaa-ajan ongelmia liiemmin ole. ”Iso kiitos menee miehelleni, joka on suhtautunut tosi kannustavasti opettamiseen. Lasten kannalta on vähän harmi, etten näe heitä kahtena iltana viikossa oikeastaan ollenkaan, mutta ollaan sitten viikonloput yhdessä. Ja heillä on hyvä isä ja korvaamaton mummo, jotka hoitavat heitä.” Täysistä päivistä huolimatta opettaminen itsessään on ollut Niinasta erittäin kehittävää ja antoisaa, kun joutuu miettimään alkutekijöistä lähtien, kuinka opettaa tietyt soittamisen perusasiat lapsille ja nuorille. Ja kun oppimistuloksia tulee, se antaa opettajallekin hyvän mielen.” Toinen ammattitaitoa kehittävä muoto on kamarimusiikki, jota Niina on harrastanut opiskeluajoistaan asti. Itsensä haastaminen pienissä kokoonpanoissa soittamalla on tärkeää oman soittokunnon ylläpidon takia ja olisi siten hyödyllistä jokaiselle muusikolle. Hyvän ystävän, kakkosviulun Kaisamari Hiltusen kanssa yhteismusisointi on erityisen luontevaa. ”Tulimme Kaisamarin kanssa yhtä aikaa orkesteriin 10 vuotta sitten ja vietämme paljon aikaa yhdessä. Ja kun itse asun Suolahdessa ja Kaisamari Viitasaarella, niin köröttelemme joka päivä yhteiskyytiä Hirvaskankaalta Jyväskylään. Siinä ehtii vaihtaa aina päivän kuulumiset.”

Harrastuksista tärkein on jumppa, joka pitää pääkopan kunnossa. Jos aikaa riittäisi, Niina jumppaisi vaikka joka päivä, mutta käytännössä aikaa on pariin treenikertaan viikossa. Muun ajan hän haluaa puuhastella lastensa Antin (9 v.), Vili-Veikon (4,5 v.) ja Venlan (2,5 v.) kanssa. Vanhassa mummolassaan asuva Niina nauttii perheineen Suolahden rauhassa asumisesta ja siitä, kuinka pieni kylä kasvattaa lapsia yhdessä. Tulevaisuuden suunnitelmatkin ovat jo selkeinä mielessä. ”Meikäläisen koesoitot on nyt soitettu ja toivon, että voin jäädä tästä orkesterista eläkkeelle. Orkesteri on mahtava ja yleisö Suomen parasta; vielä kun se sali saataisiin. Opetushommaakin toivon saavani jatkaa tulevaisuudessa. Sitten vaan kasvattelen lapsia ja käyn jumpissa.”


Jyväskylä Sinfonia
Puistokatu 2 A
40100 Jyväskylä
Kaupungin vaihde: 014 266 0000
www.jyvaskylasinfonia.fi
Sähköposti: jkl.sinfonia[at]jkl.fi

Copyright © 2017 Jyväskylä Sinfonia. Sivun alkuun