Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylä Sinfonia facebookissa Jyväskylä Sinfonia Twitterissä Jyväskylä Sinfonia Instagramissa
Haku
Jyväskylä Sinfonia » Orkesteri » Muusikot » 1/2014 Nahoko Kinoshita

Nahoko Kinoshita, oboe

Nahoko Kinoshita syntyi vuonna 1982 Japanin Osakassa kolmen tyttären keskimmäiseksi. Arkkitehti-isän ja laulaja-musiikinopettajaäidin kotona oli musiikkia kaiken aikaa, jopa liikaakin. Kaikki kolme lasta kävivät piano-, viulu-, solfa- sekä orkesteritunneilla, sävellysoppitunneilla, konserteissa ja oopperoissa joka viikko. ”En muista, milloin aloitin musiikin, koska sitä oli aina. Minulla ei ollut vaihtoehtoja enkä tiedä, pidinkö siitä vai en, koska se oli niin luonnollista. En tajunnut, että muut eivät olleet samanlaisia. Koska aina piti harjoitella tai käydä konserteissa, en voinut katsoa tv:tä tai leikkiä kavereiden kanssa.” Musiikkiharrastukset pianonsoittoa lukuun ottamatta loppuivat täysin 12-vuotiaana, ja mielessä pyöri monenlaisia uratoiveita pukusuunnittelijasta kampaajaan. Pian heräsi kuitenkin kiinnostus mustan instrumentin soittoon. ”Pikkutyttönä oopperassa käydessäni katselin aina orkesterimonttuun, joka oli kuin aarrearkku. Soitin jo viulua, joten jouset eivät minua kiinnostaneet, mutta mustat jutut olivat jännittäviä.” Nahoko aloitti ensin klarinetin soiton, mutta soolosoittimen osan saaminen musiikkiopiston orkesterissa oli kerta toisensa jälkeen vaikeaa. Niinpä kapellimestarin ehdottaessa oboeta 16-vuotias Nahoko suostui instrumentin vaihtoon, sillä olihan oboekin väriltään musta. Tähtäin oli päästä jonain päivänä orkesterimuusikoksi, koska solistiuralle suuntaaminen oli tuonikäisenä jo liian myöhäistä.

Ensimmäinen opiskeluvuosi ilman opettajaa oli hankala vaikean soittimen kanssa, ja vaikeudet helpottivat vasta, kun Nahoko sai ranskalaista tyyliä harjoittaneen opettajan, joka muutti hänen soittotyylinsä täysin. Hiukan myöhemmin hän tapasi Kioton Ranskalaisessa Akatemiassa professori Jean Louis Capezzalin, jonka myötä toive opiskelusta Ranskassa alkoi elää vahvana. Suurimpana ongelmana oli raha, sillä myös Nahokon isosisko opiskeli Saksassa, ja kahden lapsen kouluttaminen ulkomailla merkitsi perheelle suurta rahanmenoa. Nahoko yritti kerätä säästöjä vuoden ajan Japanissa, huonoin tuloksin. Lopulta äiti näki parhaaksi lähettää tytär ulkomaille opiskelemaan. Ranskaan muutto oli suuri kulttuurishokki. ”Ranskalaiset ovat mielestäni aika hulluja. He eivät halua tehdä töitä ja lakkoilevat paljon. Opettajat tulivat myös tunneille aina myöhässä ja se oli ihan normaalia, toisin kuin Japanissa. Monien ikävien kokemusteni myötä koen tuntevani ranskalaisen kulttuurin ja hengen hyvin.” Ranskan kielen Nahoko oppi kuitenkin nopeasti puhuen sitä vuoden jälkeen sujuvasti. Valmistuttuaan Pariisin konservatoriosta vuonna 2008 hän jatkoi opintojaan Capezzalin johdolla vielä Sveitsin Lausannessa, josta valmistui vuonna 2012.

Aiemmin Jyväskylä Sinfoniassa soittanut oboisti ja Lausannen aikainen opiskelukaveri Gaëtan Schwab vinkkasi Nahokolle avoinna olevasta oboistin paikasta Jyväskylässä. Pienen epäröinnin jälkeen paikkaa hakenut Nahoko muutti Jyväskylään elokuussa 2012. ”Olin alkuun peloissani siitä, että joudun taas vaihtamaan maata. Myös pohjoinen sijainti, talven kylmyys sekä auringottomuus ahdistivat. Mutta tavoitteenani oli aina ollut saada orkesteripaikka ja kun näin työkaverini ensimmäistä kertaa, tunsin itseni onnekkaaksi. Rakastan kollegoitani, erityisesti Pojua (Juha Markkanen). Hän sanoi minulle koesoiton voitettuani, että meidän pitää olla hyviä ystäviä ennen kuin olemme hyviä kollegoja. Se on totta. Olemme myös koko orkesterin kanssa hyvä tiimi: kun minulla on soolo, saatan ehdottaa jotain soittamalla ja joskus kuulen, että he vastaavat minulle minun tavallani. Se on todella hienoa.”

Orkesteriharjoitusten lisäksi Nahokon päivät täyttyvät valtaosaltaan harjoittelusta sekä suukappaleiden teosta. Nuorempana harjoitteluun saattoi kulua kymmenenkin tuntia päivässä, mutta nykyisin suuri tuntimäärä on korvautunut paremmalla tehokkuudella sekä myös mentaalisella harjoittelulla. Paljon energiaa vievän harjoittelun jälkeen väsymys iskee usein, joten parasta vapaa-ajan viettoa on olla kotona, pelata videopelejä sekä katsoa animea. Nahoko on myös spesialisti sushin sekä intialaisen ruuan teossa, sillä Japanissa ollessaan hän työskenteli intialaisessa ravintolassa parin vuoden ajan. Jopa hyvin nirsoksi tunnettu soittajakaveri Alexis on hehkuttanut Nahokon sushia Jyväskylän parhaaksi!

Lempimusiikkia Nahoko löytää monesta eri genrestä, kuten barokista, nykymusiikista, Brahmsin oboeosuuksista sekä Mozartin sinfonioista. Erityisesti myös Mahlerin musiikin vaihtelevuus kauneudesta paholaismaisiin piirteisiin on Nahokon mieleen. Solistikonsertti orkesterin edessä tammikuun lopussa on ensimmäinen Nahokon uralla ja onnekseen hän saa soittaa silloin lempikonserttonsa, Bohuslav Martinůn oboekonserton. Nostalgiaa, surua, kauneutta ja kirkonkelloja henkivä teos kuuluu myös kansainvälisten oboekilpailujen perusohjelmistoon.

Jyväskylässä Nahoko aikoo pysyä vielä ainakin muutaman vuoden oppiakseen kunnolla tuntemaan orkesterin historian, muusikot sekä soinnin, jotta tietää, mitä voi tehdä orkesterin hyväksi. Tulevaisuudessa siintävät myös isommat orkesterit Suomessa tai esimerkiksi Sveitsissä. ”Kaipaan myös Japaniin jatkuvasti. Kun vanhempani ikääntyvät ja alkavat tarvita apua, haluan huolehtia heistä. Kuinka se käytännössä tapahtuu, on vielä epäselvää ja yritän olla huolehtimatta siitä liikaa.”


Jyväskylä Sinfonia
Puistokatu 2 A
40100 Jyväskylä
Kaupungin vaihde: 014 266 0000
www.jyvaskylasinfonia.fi
Sähköposti: jkl.sinfonia[at]jkl.fi

Copyright © 2017 Jyväskylä Sinfonia. Sivun alkuun