Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylä Sinfonia facebookissa Jyväskylä Sinfonia Twitterissä Jyväskylä Sinfonia Instagramissa
Haku
Jyväskylä Sinfonia » Orkesteri » Muusikot » 5/2013 Mikael Hintze

Mikael Hintze, selloMikael Hintze


Kuinka pitkä sinä oikein olet? Tähän kysymykseen 197-senttinen Mikael Hintze on saanut vastata useamman kerran elämänsä aikana. ”Japanin kiertueella pysähdyimme näköalapaikalle, jossa oli myös japanilaisia turisteja. Ympärillä alkoi kuulua supattelua, ja kohta japanilaisten koulutyttöjen ryhmä tuli kysymään, voisivatko he ottaa yhteisvalokuvia. Jokainen tuli vuorollaan minun, puoli metriä heitä pidemmän länsimaisen kaverin viereen. Se tuntui heistä ihan luontevalta. Siinä vaiheessa, kun kiertueella mukana ollut Keskisuomalaisen kuvaajakin halusi ikuistaa tilanteen verkkolehden matkakuvakoostetta varten, hymy alkoi olla jo vähän väkinäinen.”

Vuonna 1960 Jyväskylässä syntyneen Mikaelin kodissa soi musiikki taukoamatta. Venäläissyntyinen pianisti-säveltäjä-taidemaalari-musiikkikriitikko-isä piti kotona pianotunteja aamusta iltaan. ”Usein lauantaiaamuna heräsin, kun viereisessä huoneessa alkoi pianotunti. Pianomusiikki etydeistä sonaatteihin on hyvin tuttua; ehkä niistä sai jopa yliannostuksen lapsena.” Isoisän äidin opiskellessa pianonsoittoa Anton Rubinsteinin oppilaana saman opettajan opissa oli myös muuan lakimies, joka myöhemmin tunnettiin paremmin säveltäjä Tšaikovskina. Pianon lisäksi sellolla on Hintzen perheessä ollut pitkät perinteet sellisti-isänisästä lähtien. Kun 13 vuotta vanhempi veli lähti opiskelemaan sellonsoittoa Helsinkiin, koti hiljeni sellon sävelistä. Kenties tätä täyttääkseen Mikaelin instrumentiksi valikoitui sama soitin. Kiinnostusta olisi kuitenkin ollut vaskisoittimiin, mutta isän vastustus esti tämän harrastuksen. ”Sain kaveriltani lainaan trumpetin ja soittelin sitä sellon ohella. Meni muutama viikko eikä sitä löytynyt mistään. Isä totesi siihen, että soitin kaverillesi, että hae torvi pois. Siihen se loppui enkä ole sen jälkeen soittanut mitään vaskisoitinta. Jos aika riittäisi kaikkeen, voisin joskus huvikseen soitella vaikka pasuunaa.”

Sinfoniaorkesterit, niiden musiikki ja erityisesti partituurien tutkiminen ovat aina kiinnostaneet Mikaelia. Kymmenvuotiaasta asti hän on itse ostanut sekä saanut isältään lahjaksi partituureja, jotka nyt vievät kodista 3-4 metriä seinätilaa. Pelkkä musiikin kuuleminen ei riitä, vaan on tärkeää myös nähdä, mitä säveltäjä on kirjoittanut. Kapellimestarin työkin on ajoittain kiinnostanut, mutta osallistuvan luonteen vuoksi on ollut mielekkäämpää soittaa pultissa kuin johtaa.

Ensimmäisten sellotuntien opettajana oli Niilo Kiiskilä, jonka paikan Mikael sittemmin täytti Jyväskylä Sinfoniassa. Opiskelu Keski-Suomen konservatoriolla ei alkuun ollut kovin tavoitteellista, ja biologin urasta haaveilleen Mikaelin aika kului lintu- ja perhosharrastusten parissa. Mutta Heikki Rautasalon tullessa uudeksi opettajaksi opiskeluunkin tuli aivan uusi vaihde, ja luonnossa liikkuminen jäi harrastukseksi. ”Rautasalo oli monipuolinen käytännön muusikko ja hänen kanssaan oli kiva jutella musiikista ja sen tekemisestä. Joskus koko soittotunti käytettiin vaan juttelemalla sellonsoitosta, sitten taas soitettiin kunnolla.”

Vuonna 1981 Mikael valittiin orkesterin sellistiksi ja on siitä asti viihtynyt kotikaupunkinsa orkesterissa. Orkesteritoiminta on alkuajoista muuttunut valtavasti, mistä suurin kiitos menee William Boughtonille. ”Boughton teki valtavan työn orkesterin kanssa. Ihailen vieläkin hänen ammattitaitoaan ja valtavaa tehokkuuttaan. Sellistinä hän saattoi näyttää meille käytännön juttuja ihan sormituksista alkaen. Tosin oli hänessä vähemmän mukavia puoliakin, sillä hän oli joskus aika paha suustaan eikä henkilökohtaisuuksiltakaan vältytty. Mutta tuloksia tuli. Hänen jälkeensä kapellimestarit ovat tehneet hiontaa omaan tyyliinsä, mutta William teki raakatyön.”

Orkesterin aiemmat harjoitustilat Killerin raviradan kellarissa nostattavat hymyn Mikaelin huulille. ”Oli jännä katsoa, kun kansainvälisiä kapellimestareita ja solisteja tuotiin sinne. Heidän ensimmäiset päänpyöritykset: hevosurheilukeskus, maan alla, täällä soittaa sinfoniaorkesteri, tahtipuikolla yltää kattoon… Joskus mustalaisia tuli kysymään meiltä, missä voi tehdä pitkävetoa. Ja kovilla pakkasilla harjoitustilassa saattoi olla 14 astetta. Suurin osa muusikoista oli silloin nuorta porukkaa, joten ei muuta kuin takki päälle, pipo päähän ja hurttia huumoria matkaan.” Orkesterityön parhaat kokemukset tulevat onnistuneista konserteista ja musiikin, konserttisalin, yleisön ja yhteishengen yhdistelmästä. ”Hienoimmat hetket olen kokenut kiertueilla, kuten Santanderissa Espanjassa, kun ohjelmaa on kypsytetty pidempään ja päästään esiintymään johonkin oikein hyvään saliin. Monesti säälittää, että meidän vakituinen konserttiyleisö ei ehkä koskaan kuule meitä parhaimmillaan salin takia.”

Luonnossa liikkuminen ja luontovalokuvaus täyttävät vapaa-ajan suurelta osin vaimon kanssa mökkeilyn ja puuaskareiden ohella. Viimeiset 12 vuotta ovat kuluneet aktiivisesti kansallispuistoja, Saimaan rantamaisemia sekä Kuusamon seutuja kuvaten. Kymmenkunta valokuvanäyttelyäkin on tullut vuosien saatossa pidettyä eri puolilla Suomea. Valokuvaaminen on Mikaelin tapa tuoda esiin kiinnostustaan kuvataiteeseen sekä sommitteluun.

”Verenperinnön kautta venäläinen ja slaavilainen musiikki on ollut aina minua lähimpänä. Tšaikovski oli ensimmäinen säveltäjä, johon tutustuin juurta jaksaen partituurin kanssa, soittaen kuukausitolkulla samaa sinfoniaa. Nykyisin en niinkään kuuntele niitä, koska osaan ne jo päässäni ulkoa. Mutta Tšaikovskiin palaan aina.”


Jyväskylä Sinfonia
Puistokatu 2 A
40100 Jyväskylä
Kaupungin vaihde: 014 266 0000
www.jyvaskylasinfonia.fi
Sähköposti: jkl.sinfonia[at]jkl.fi

Copyright © 2017 Jyväskylä Sinfonia. Sivun alkuun