Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylä Sinfonia facebookissa Jyväskylä Sinfonia Twitterissä Jyväskylä Sinfonia Instagramissa
Haku
Jyväskylä Sinfonia » Orkesteri » Muusikot » 2/2015 Markku Palmu

Markku Palmu, sello


Uudessakaupungissa vuonna 1957 syntyneen Markku Palmun perhe koostui kansakoulunopettajana toimineista vanhemmista sekä kahdesta isosiskosta. Perhe muutti Markun lapsuudessa Keravalle, jotta äiti pääsi jatkamaan opintojaan Sibelius-Akatemiaan suorittaen lopulta lauludiplomin sekä päättötodistukset pianon- ja urkujensoitossa. Markun oma taival musiikin parissa käynnistyi 8-vuotiaana parhaan kaverin, Erkki Hirvikankaan, esimerkistä. ”Erkki aloitti sellotunnit, joten pitihän minunkin. Meillä oli kotona alttoviulu, johon Erkin isä nikkaroi sellonpiikin. Se oli tosi hauskannäköinen ja soitin sillä muutaman kuukauden, kunnes äiti toi sellon kotiin Helsingin reissultaan. Taisin soittaa selloa vajaan vuoden, kunnes se jäi kiinnostuksenpuutteesta. Myöhemmin, kun olin luopumassa sellostani, siitä puuttui talla ja kolme kieltä. Erkki oli tainnut käydä niitä hiukan lainailemassa soittimestani.”

Kun Markku oli 18-vuotias, perhe asui Kauhajoella, jonka musiikkiopiston rehtorina Markun äiti työskenteli. Musiikkiopiston tiloista löytyi sello, jonka soittoa Markku testasi 10 vuoden tauon jälkeen. Kevään kestäneen soittelun jälkeen perhe muutti jälleen, tällä kertaa Laitilaan, jonka musiikkiopistosta löytyi erikoinen sello bassonviritystappeineen. Sitä selloa Markku käytti muutamalla tunnilla ja pyrki sitten sello-oppiin Turun kansalaisopistoon. ”Muistan, kuinka ensimmäisellä tunnilla soitin Saint-Saënsin Joutsenen. Olin sitä levyltä kuunnellut ja osasin sen soittaa jotenkuten. Mutta hetken päästä opettajani toi Saint-Saënsin sellokonserton nuotit enkä koskaan päässyt edes ensimmäistä sivua läpi. En löytänyt ääniä eikä asemanvaihdoista ollut hajuakaan.” Hankaluuksista huolimatta sello kuitenkin kiinnosti Markkua ja hän pyrki Turun konservatorioon, jonne hänet suureksi ihmetyksekseen hyväksyttiin Timo Hanhisen oppilaaksi. Myöhäinen soiton aloittaminen näkyi ongelmina opinnoissa, ja keskeyttäminen oli lähellä pariin otteeseen.

”Herra Hanhinen vinkkasi 80-luvun alussa minulle tarjolla olevasta sijaisuudesta Porissa ja kehotti kokeilemaan, jos vaikka saisin sieltä paikan. Tarkoitti tietysti, ettei näistä opinnoista mitään tule. Pääsin sinne ja puolen vuoden päästä sain vakipaikan. Olin aivan ihmeissäni! Aivan yhtä ihmeissäni olin, kun sain paikan Jyväskylästä vuonna 1988. Sillä tiellä olen edelleenkin, ja opinnot Turussa loppuivat.” Sekä Porissa että Jyväskylässä Markku opetti orkesterityön ohella soitto-oppilaita, mutta opetustyö jäi vähitellen orkesterisoiton alkaessa kiinnostaa yhä enemmän.

Veneilyharrastajana Markku ei olisi koskaan voinut kuvitella asuvansa joku päivä Jyväskylässä, sisämaassa. Monta vuotta meni muuttamista Jyväskylään katuessa, mutta nykyisin Markku pitää etuoikeutena olla töissä Jyväskylä Sinfoniassa. ”Tämä on ollut mahtava työpaikka. Mukavat työtoverit ja työilmapiiri ovat parasta, samoin hyvä työnantaja ansaitsee kiitoksen. Aiemmin kaipasin jopa kesälomalla takaisin töihin ja edelleenkin on aina mukava tulla työpaikalle. Jos pysyn kunnossa ja jaksan harjoitella, haluaisin olla töissä niin kauan kuin on mahdollista.” Kunnostaan Markku pitää huolta intohimoisella maantiepyöräilyharrastuksellaan; lenkkien pituus ulottuu joskus jopa 150 kilometriin asti. Muutoin vapaa-aika kuluu omakotitaloa ja sen ympäristöä hoitaessa, sillä paikkana on vanhan Kuusan aseman alue. Markku ja pianonsoitonopettajana toimiva Eeva-vaimo halusivat vuosituhannen vaihteessa vaihtaa rivitaloelämän ”puuhamaahan” ja sellaisen he myös saivat. Puulämmitteisen talon ja suuren puutarhan hoitaminen kissan ja koiran ohella vie pariskunnan ajan tehokkaasti eikä vanhalle veneilyharrastukselle ole juuri ollut aikaa.

Työuran ajalta Markun mieleen ovat yksittäisten kapellimestari- ja solistivieraiden sijaan jääneet isommat periodit, etenkin Patrick Gallois’n kausi, jota hän kuvaa orkesterin loistavimmaksi ajaksi. ”Patrick toi mukanaan kokonaisuuden ja reilusti uusia tuulia, joiden kautta yleisö kiinnostui meistä ja pääsimme kiertueille. Muistan erityisesti Ranskan- ja Espanjan-kiertueemme, jolloin ajoimme kolme viikkoa bussilla ympäriinsä. Ei haitannut juurikaan bussissa istuminen, vaan päinvastoin nautin siitä maisemia katsellen.” Musiikkityyleistä Markku kokee vanhemman musiikin parhaiten omakseen eikä yksiselitteisiä suosikkisäveltäjiä olekaan. Kohokohtina vuosien takaa esiin nousee mm. William Boughtonin aikana tehty useamman konsertin periodi Wienin toisen koulukunnan eli Schönbergin, Bergin ja Webernin musiikista. Vaikeat, mutta hienot teokset sytyttivät silloin ja yhä edelleen.

”Koen, että olen aina elänyt kovin onnellisten tähtien alla. Syntyä ja asua Suomessa, työ, jonne on joka aamu mukava lähteä, rakastava vaimo, hyvät ystävät ja työtoverit ja vielä terveyttäkin. Hyvään elämään on liittynyt myös positiivisia yllätyksiä: muutama vuosi sitten Jeesus Kristus pikkuhiljaa voitti sijaa sydämessäni eikä elämästäni tullutkaan tylsää ja ankeaa, vaikka joku niin ehkä voisi kuvitella. Toki elämääni tuli uskon myötä muutoksia monien mielestäni huonojen asioiden jäädessä pikkuhiljaa taka-alalle ja hyvien tullessa tilalle. Kristus vaikuttaa meissä joka päivä – siunausta.”


Jyväskylä Sinfonia
Puistokatu 2 A
40100 Jyväskylä
Kaupungin vaihde: 014 266 0000
www.jyvaskylasinfonia.fi
Sähköposti: jkl.sinfonia[at]jkl.fi

Copyright © 2017 Jyväskylä Sinfonia. Sivun alkuun