Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylä Sinfonia facebookissa Jyväskylä Sinfonia Twitterissä Jyväskylä Sinfonia Instagramissa
Haku
Jyväskylä Sinfonia » Orkesteri » Muusikot » 6/2013 Marja Naukkarinen

Marja Naukkarinen, II viulu

”Suurin haaveeni on saada joskus kangaspuut, niin saisin suunnitella ja tehdä omia mattoja. Voisin muuttaa sävelmaailman värimaailmaksi. Nuorempana tein mattoja, mutta nyt ei ole tilaa kangaspuille. Ehkä sitten, kun lapsia lähtee pois kotoa tai eläkkeellä viimeistään. Käsityöt kun on se läheisin harrastus minulle. Aina on jotain työn alla, parhaillaan sängynpeitto.”

Marja Naukkarinen syntyi Keuruulla vuonna 1958 kolmilapsisen perheen kuopukseksi. Metsänhoitajana työskennelleen isän ammatin vuoksi perhe muutti usein Keuruun ja Jyväskylän väliä, ja 4-vuotiaana Marjasta tuli jyväskyläläinen. Vanhempien aktiivisen musiikinharrastamisen ansiosta Marjakin pääsi usein konsertteihin, ja Jyväskylän Kesän tapahtumat jäivät mieleen suurina elämyksiä – vahvimpana Liana Isakadzen konsertti 60-luvulla, jolloin venäläisviulistista tuli pienen tytön esikuva. Vuonna 1966 Marja pyrki Jyväskylän konservatorioon pianoa soittamaan, mutta suuren suosion vuoksi pianoluokat olivat jo täynnä. Valinta kahden ehdotetun soittimen, viulun ja huilun, välillä oli selvä kahdestakin motiivista. ”Olin nähnyt aiemmin lelukaupan ikkunassa pienen, ihanan peltiviulun. Päätin ruveta soittamaan viulua tuon peltisen viulun ja Liana Isakadzen takia. Myöhemmin sain joululahjaksi sen peltiviulunkin.” Soittotuntien alettua soittimen valinta oli selvä ja tulevaisuuden ammattikin kirkkaana. ”Sanoin vanhemmilleni jo silloin, että minusta tulee joko lastentarhanopettaja tai viulunsoitonopettaja.”

Vuoden opintojen jälkeen perhe muutti takaisin Keuruulle, ja isoisästä muodostui merkkihenkilö Marjan elämässä. Musiikkikapteenina ja Kuopion sekä Lappeenrannan soittokunnissa kapellimestarina toiminut ukki oli tuolloin jäänyt eläkkeelle ja ryhtyi harjoituttamaan Marjaa hänen viuluopinnoissaan. ”Kävin päivittäin hänen luonaan soittamassa, ja ukki opasti rytmissä sekä kaikessa soittamisessa. Itse kävin kerran viikossa junalla Jyväskylässä soittotunnilla.” Lukion jälkeen opinnot jatkuivat konservatoriossa, ja vuonna 1981 Marja valmistui soitonopettajaksi. Tämän jälkeen tie vei jatko-opintojen pariin ulkomaille. Tšekkoslovakiassa Bratislavan musiikkiakatemiassa kului syyslukukausi, jonka jälkeen Marja siirtyi Ruotsiin, Tukholman lähettyvillä Östersjärissä sijaitsevaan pohjoismaiseen musiikkikonservatorioon. Kahden vuoden opiskelujen aikana kertyi myös runsaasti orkesterikokemusta Örebron sinfoniaorkesterista ja Tukholman Folkoperasta.

Ulkomailta paluun jälkeen kului useampi vuosi viulunsoitonopettajana Kemissä sekä Jyväskylässä, minkä lisäksi Marja kävi säännöllisesti avustamassa Jyväskylä Sinfonian konserteissa ennen kuin liittyi orkesterin soittajistoon vuonna 1987. ”On oikeastaan William Boughtonin ansiota, että tulin tähän orkesteriin. Hän tuli erään harjoituksen jälkeen kysymään, miksen soita koko ajan orkesterissa. Selitin, että toimin opettajana, jolloin hän totesi, että nuorena pitää soittaa orkesterissa ja vanhana kerkiää kyllä opettaa. Siitä rohkaistuin osallistumaan koesoittoon ja sain paikan. Ilman hänen kanssaan keskustelemista en varmaan olisi ikinä siirtynyt tälle puolelle.”

Orkesterielämässä on Marjan mielestä lukemattomia hyviä ominaisuuksia. Jokainen päivä on erilainen ja täynnä haasteita. Vaikeiden kappaleiden kovan harjoittelun jälkeen tuleva onnistumisen ilo on suunnaton ja palkitsee soittajan syvästi. Soittajien keskuudessa vallitseva hyvä yhteishenki ja halu tehdä musiikkia tekevät töihin tulosta joka päivä mieleistä. ”Arvostan työtäni valtavasti. Moni luulee, että se ’kakkonen’ viulun edessä merkitsee jotain vähempiarvoista. Minä en ajattele sitä ollenkaan siten. Orkesterissa kakkosviulun rooli on niin erilainen. Me emme soita aina melodiaa, vaan väliääniä ja lähestymme teoksia eri näkökulmasta, sieltä sisältä. Kakkosviulu ei näy, mutta meitä tarvitaan. Olemme harmoniassa tärkeä osa.”

Klassisromanttinen orkesterimusiikki ja vanhat tutut säveltäjät Mozart, Beethoven ja Tšaikovski ovat Marjalle kenties mieluisinta soitettavaa. Mutta yhden, parhaan säveltäjän valitseminen on mahdotonta, sillä työn alla olevista töistä ja uusista teoksista tulee innostuttua valtavasti kerta toisensa jälkeen. ”Moni ei tiedä meidän arkeamme, joka on hyvin erilaista moniin verrattuna. Siihen kuuluu paljon kotiharjoittelua ja uusien kappaleiden opiskelua. Monesti kuuntelen netistä tai haen kirjastosta ennen konserttia samoja kappaleita ja nuotin kanssa kuuntelen. Ensin pitää kuunnella kokonaisuutta ja sitten havainnoida niitä kakkosviulun ääniä.”

Viisilapsisen perheen äidin aika on monesti kortilla. Suurkiitos meneekin aviomiehelle, joka mahdollisti soittotyön ja harjoittelun etenkin lasten ollessa pieniä. Lapset ovat harrastaneet jonkin verran musiikkia, mutta eivät ole halunneet siitä ammattia itselleen. Perhe harrastaa paljon myös yhdessä mm. retkeilyä sekä marjastusta. Omakotitalon pihassa sekä kesämökillä riittää myös aina puuhasteltavaa niin kurkku- kuin perunapenkinkin laitossa.

”Uskon, että meidän työmme on palkitsevaa paitsi itsellemme, myös yleisölle. Musiikissa on niin iso voima; se auttaa iloon ja suruun. Itse iloitsen aivan vilpittömästi, että saan soittaa. Olen onnellinen omasta perheestäni ja työstäni; mitä muuta ihminen voi toivoa?”


Jyväskylä Sinfonia
Puistokatu 2 A
40100 Jyväskylä
Kaupungin vaihde: 014 266 0000
www.jyvaskylasinfonia.fi
Sähköposti: jkl.sinfonia[at]jkl.fi

Copyright © 2017 Jyväskylä Sinfonia. Sivun alkuun