Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylä Sinfonia facebookissa Jyväskylä Sinfonia Twitterissä Jyväskylä Sinfonia Instagramissa
Haku
Jyväskylä Sinfonia » Orkesteri » Muusikot » 1/2015 Mailis Ben Romdhane

Mailis Ben Romdhane, trumpetti


”Olen koukussa tv:n ruokaohjelmiin, etenkin Australian Masterchefiin. Otan niistä vain vinkkejä ja teen itse ruoan aika lailla hatusta. Minua rassaa, jos pitää ryhtyä reseptiä lukemaan ja rupeankin aina laittamaan vähän lisää tätä ja vähän lisää tuota. Ruoanlaitto on täydellistä vastapainoa muusikolle: meidän työssämme kaikki menee ilmaan, minkä vuoksi vapaa-ajalla haluan saada jotain konkreettista aikaan. Nähdä sienikorin täynnä sieniä ja ruoan valmiina edessäni ilman, että se häviää saman tien, kuten työni. Ja kun lopputulos on vieläpä yleensä hyvänmakuinen, niin mikäs sen parempaa.”

Mailis Ben Romdhane syntyi Keuruulla vuonna 1956 hautakivenveistäjä-isän, hautakivenkaivertaja-äidin sekä kolmen vanhemman sisaruksen perheeseen. Lapsuus kuluikin hautausmailla ja traktorin kyydissä hautakiviä siirrellen. Myös lukeminen, kirjastokäynnit sekä piirtäminen joululahjaksi saadulle oikealle paperille aidoilla väreillä täyttivät pienen Mailiksen päivät. Kymmenvuotiaana isän tapaturmainen kuolema johti omalla tavallaan musiikkiharrastuksen alkuun. ”Keuruun Soittajapoikien silloinen johtaja Erkki Haapamäki oli luokanopettajani veli ja he keskustelivat, kuinka Mailikselle pitäisi saada harrastus isän menetyksen takia. Erkki kävi minulta kysymässä, tulisinko soittamaan ja toki minä menin – etenkin, kun paras kaverinikin oli jo siellä. Sain myös valita soittimeni ja koska en tiennyt muita kuin trumpetin, valitsin sen. Kiva uranvalinta!” Aktiivisesti toimineista Soittajapojista löytyi ensimmäinen pieni soitin, ja taitojen kasvaessa löytyi käyttöön aina hiukan laadukkaampi instrumentti. Ensimmäisen oman trumpettinsa Mailis osti 18-vuotiaana Jakke Jähiltä, josta oli myöhemmin tuleva myös Mailiksen lähin työtoveri.

Jyväskylän konservatorion laajentaessa toimintaansa Keuruulle Mailis siirtyi Jorma Räsäsen oppilaaksi kolmeksi vuodeksi lukion ohella. Ajatus ammatiksi soittamisesta ei kuitenkaan ollut mielessä millään tavoin, vaan suunnitelmissa oli ryhtyä kieltenopettajaksi tai kokiksi. Keuruun tyttöjä kuitenkin houkutteli Helsinki herkkuliikkeineen. ”Jos totta puhutaan, niin hain Sibelius-Akatemiaan vain, jotta pääsen Helsinkiin. Uranvalinta, kuten moni muukin käänne elämässäni, ovat olleet täysin sattumaa. En jaksa hirveästi huolehtia huomisesta, koska se ei kuitenkaan mene niin kuin on suunnitellut.” Ensimmäinen opiskeluvuosi kului maalta tulleena pitkälti Helsinkiä ihmetellessä ja oikeaa luokkahuonetta etsiessä, itse opiskelunkin ollessa hieman hakusessa. Kesken opintojen Mailis päätyi lähtemään kaverinsa houkuttelemana Ruotsiin koesoittoon ja paikan saatuaan vietti kolme vuotta Luulajan lähellä Bodenissa. Ruotsista palatessa oli vain päivistä kiinni, ettei edessä ollut uranvaihto kotikielen opettajaksi, kun Mailis sai kuulla avoinna olevasta Jyväskylän paikasta. ”Eräs kaveri oli menossa koesoittoon ja pyysi messiin. Päätin lähteä huvikseni mukaan, tuskin minulla oli edes kaikkia nuottejakaan mukana tapani mukaan. Tulin toiseksi, ja kun ykköseksi tullut ei ottanutkaan paikkaa vastaan, sain aloittaa työt Jyväskylässä vuoden 1984 alussa. Se oli aivan järjetön yllätys ja myös suuri ilo.”

Orkesterityön parhaana puolena Mailis pitää kollektiivista onnistumista, josta kaikille jää hyvä mieli. Vaikkei kaikki menisi aivan nappiinkaan, tärkeintä on tunne yhteisestä tekemisestä ja siitä, että kaveria aina autetaan. ”Tässä työssä on paljon jännitystä ja pelkäämisen hetkiä, minkä lisäksi koko ajan yrittää olla niin hyvä kuin pystyy. Välillä jännittää omaa soittamista, välillä taas toisen sooloa. Joskus huonon kapellimestarin kohdalla taas jännittää, miten pysymme orkesterina ylipäätään kasassa. Kun sitten tulee tunne, että kaikki meneekin aika hienosti, se on hyvin palkitseva hetki. Ja yleisöhän meitä kannattelee, sillä mitä olisimme ilman sitä? Täydet katsomot osoittavat mielestäni sen, että olemme todella kaupungin oma orkesteri.” Esiintymisjännityksen kanssa koko uransa ajan kamppaillut Mailis on kehittänyt omia konsteja hallita tunteitaan. Väritekniikat, kuten tiettyjen värien ajatteleminen soittaessa, ovat osoittautuneet toimiviksi keinoiksi pysyä itsevarmana, torjua epävarmuutta ja rauhoittaa hengitystä. ”Ajattelen etenkin kultaväriä sekä vaaleaa lilaa. Lisäksi minulla on sellainen pää, että minun pitäisi saada soittaa ensin mahdollisimman paljon väärin ja vasta konsertissa oikein. Se ei tietenkään ole hirveän hyvä asia, mutta onneksi useimmat kapellimestarit tajuavat sen.”

Ruoanlaiton lisäksi vapaa-ajalla Mailiksen intohimo ovat sudokut, joka päivä. Vaikkei huomattavaa edistystä ole vuosien kuluessa tapahtunut, numerot sekä kunnon aivojumppa kiehtovat edelleen. Tyttären minipossun kanssa puuhailu on myös tärkeää eläinrakkaalle Mailikselle. ”Ihmisen ehdottomasti paras ystävä on koira, sillä se opettaa niin paljon – vaikkei haluaisikaan. Eläin ymmärtää puhumattakin, ja sen viestintä on paljon moniulotteisempaa kuin mitä tiedämme. Helppous olla eläimen kanssa on ehkä se suurin asia eivätkä ne varmana kerro mitään salaisuuksia kellekään.” Säännöllisin väliajoin Mailis matkaa myös Keuruulle äitiään tapaamaan sekä viettää aikaa lastensa Leilan ja Anouarin – jonka nimi, kuten myös Mailiksen sukunimi, ovat tunisialaista alkuperää – kanssa. Jos vielä musiikiksi löytyy Brahmsia tai brittiläisiä pelastusarmeijan soittokuntia taitavine saundeineen, ovat elämän palikat järjestyksessä.


Jyväskylä Sinfonia
Puistokatu 2 A
40100 Jyväskylä
Kaupungin vaihde: 014 266 0000
www.jyvaskylasinfonia.fi
Sähköposti: jkl.sinfonia[at]jkl.fi

Copyright © 2017 Jyväskylä Sinfonia. Sivun alkuun