Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylä Sinfonia facebookissa Jyväskylä Sinfonia Twitterissä Jyväskylä Sinfonia Instagramissa
Haku
Jyväskylä Sinfonia » Orkesteri » Muusikot » 12/2014 Liisi Nuora-Kapanen

Liisi Nuora-Kapanen, II konserttimestari


”Olen miettinyt todella paljon sitä, mikä merkitys Moskovassa opiskelullani oli verrattuna siihen, että olisin pysynyt Suomessa. Tietysti sain kansainvälisen ystäväpiirin, mutta toisaalta lähettyvillä ei ole ollut ketään opiskelukaveria ja yhteydenpito on vuosien aikana hiipunut. Olihan se älyttömän mielenkiintoinen ajanjakso ja tapasin myös mieheni Moskovassa hänen ollessaan siellä töissä vuonna 1991. Kai tällä kaikella on tarkoituksensa. Varsinkin nuorena sitä luulee kovasti hallitsevansa tätä elämää, mutta jollain lailla se on säädetty, miten elämä kulkee.”

Liisi Nuora-Kapanen syntyi keskimmäiseksi lapseksi Valkeakoskella vuonna 1968 kotiäidin ja opettajan perheeseen. Isä toimi päivätyönsä ohella kuoron, orkesterin ja soittokunnan johtajana ja innosti lapsiakin musiikin pariin. Nelivuotias Liisi vaati itselleen viulua, vaikka kotona olisi jo ollut piano valmiina. Isä hankki kuitenkin Venäjän-reissultaan tuliaiseksi pienen viulun, ja koska sen soittoyritykset johtivat kiukutteluun, oli tyttö laitettava paikallisen viuluopettajan oppiin. Pian Valkeakosken musiikkiopistolle valmistuivat uudet tilat, ja Liisi siirtyi opiskelemaan sinne, vaihtaakseen pian jo Tampereen orkesterin silloisen konserttimestarin yksityisoppilaaksi. Nuoren viulistin kyvyt huomattiin siis jo varhain ja 12-vuotiaana Liisi alkoi opiskella liettualaisen Rimtautas Cekuolisin johdolla. ”Aloitin viulunsoiton silloin oikeastaan alusta uudestaan ja lähdimme liikkeelle siitä, miten viulua pidetään kädessä. Hän kysyi heti alkuun, olinko halukas tekemään töitä ja piti minulle toisen viikko-opetustunnin omalla ajallaan. Kolmen vuoden aikana teimme valtavasti töitä, ja päätös viulistiksi ryhtymisestä syntyi silloin. Hän myös herätti ajatuksen Moskovan jatko-opinnoista ja ryhdyin opiskelemaan koulussa venäjän alkeita.” 15-vuotiaana Liisi aloitti Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa Tuomas Haapasen oppilaana ja siirtyi ylioppilaaksitulon jälkeen perusopiskelijaksi. Heti ensimmäisen opiskelusyksyn aikana tuli tieto Moskovaan Alexandre Vinnitskin luokalle pääsystä, ja elämä muuttui kertarysäyksellä. ”Se oli aivan eri maailma, tuntui kuin menisi aikakoneella taaksepäin, kun matkusti junalla Moskovaan. Heti saavuttaessa passit takavarikoitiin opintotoimiston kassakaappiin, ja ensimmäinen loma oli seuraavana kesänä – joulua ei tunnettu. Minulla oli sovittuna joitakin konsertteja Suomessa, mitä varten piti anoa lupa viideltä aineenopettajalta sekä hakea Suomen suurlähetystöstä leimat ja allekirjoitukset, ettei lähetystöllä ole mitään sitä vastaan, että lähden käymään kotimaassani hetkeksi. Matkalippua taas ei voinut ostaa, ennen kuin viisumi oli valmis eikä sitä puolestaan saanut kuin vasta lähtöä edeltävänä päivänä. Oli aina hirmuinen jännitysnäytelmä, pääseekö ylipäätään matkaan.”

Koulu oli hyvin kansainvälinen, ja kukin oppilas laitettiin asumaan venäläisen kanssa yhteiseen huoneeseen. Venäjän kielen tunteja oli ensimmäisen vuoden ajan 22 tuntia viikossa, sillä kaikki opinnot suoritettiin venäjäksi. Liisin kuuden opiskeluvuoden aikana maa koki totaalisen muutoksen Neuvostoliitosta Venäjäksi. ”Ruuan ostaminen oli hankala systeemi, sillä leipä piti ostaa leipäkaupasta, maito seuraavasta, vihannekset kolmannesta ja niin edelleen. Se vei aikaa ja etenkin ulkomaalaisena oli vaikea tietää, mitä mistäkin sai. Alkuaikoina valikoimat olivat isot eli juustoja saattoi olla kolmeakin laatua. Vallankumouksen jälkeen kaupoissa ei yhtäkkiä ollutkaan mitään ostettavaa; maitokaupassa ei ollut kuin vanhanaikainen maitotonkka ja smetanaa, mutta sitä ei voinut ostaa, ellei mukana ollut omaa lasipurkkia, johon sitä kauhottiin. Kananmuna eri muodoissaan tuli niinä vuosina tutuksi ja aina, kun joku tuli käymään, matkalaukut olivat täynnä säilykkeitä ja pussikeittoja. Moni kurssikavereistani oli entisestä Jugoslaviasta ja heidän äitinsä kävivät usein tekemässä koko asuntolalle ruokaa. Jotenkin sitä sitten vaan pärjättiin.”

Vaikka opintojen keskeyttäminen ja Suomeen palaaminen oli mielessä jatkuvasti, Liisi sinnitteli loppuun asti ja suoritti diplomin Moskovassa keväällä 1993, odottaessaan ensimmäistä lastaan. Perhe muutti miehen kotipaikkakunnalle Lievestuoreelle, ja Liisi totutteli jälleen isoon elämänmuutokseen hoitaessaan Heidi-vauvaa yksin kotona, miehen jatkaessa reissutöitä Venäjällä vielä kahden vuoden ajan. Vuoden 1996 alussa alkoivat työt Tampereen orkesterin vuorottelevana konserttimestarina, mutta pian vastasyntyneen Villen menehtyminen flunssaan laittoi elämänsuunnan uusiksi. ”Tietyllä lailla lapsen menetys ratkaisi ura-asian, sillä soittaminen ja se status, kuinka hienossa orkesterissa pitäisi olla, ei enää ollutkaan niin tärkeää. Lapselle piti päättää hautapaikka ja se oli kotikunta, joten päätimme jäädä pysyvästi Lievestuoreelle. Ehkä se kuuluu tähän ikään, että peilaa elämän vaihtoehtoja ja valintoja.” Liisi opetti hetken aikaa Jyväskylän konservatoriolla, kunnes vuonna 2000 sai toisen konserttimestarin paikan orkesterista. Virkatyön lisäksi aikaa on riittänyt vuosien aikana myös monenlaiseen muuhun työhön, kuten Savonlinnan Oopperajuhlaorkesteriin, kamarimusiikin harrastamiseen sekä Suomalaiseen Kamariorkesteriin. ”SKO:ssa, joka on koottu lähinnä äänenjohtajista ja konserttimestareista sekä Jukka-Pekka Sarasteesta taiteellisena johtajana, olen ollut mukana vuoden 1989 perustamiskonsertista lähtien. On kunnia-asia olla siinä porukassa mukana, samoin kuin Savonlinnassa, joka on mahtavaa vastapainoa orkesterille. Joka kesä opetellaan neljä uutta oopperaa ja työt tehdään kompaktisti, huippusolistien kanssa.”

Nykyisin viisilapsisen perheenäidin aika menee kauhan varressa sekä etenkin Antti-pojan paritanssiharrastuksen merkeissä. Vakio- ja latinalaistanssia harrastava pari harjoittelee jopa kolme tuntia päivässä ja kolmen viikon välein saapuu Moskovasta valmentaja, joka myös samalla yöpyy perheen kotona. Ikäluokkansa ranking-kakkosia Suomessa olevat nuoret kiertävät kuukausittain kansainvälisiä GP-kisoja, ja vanhemmat seuraavat mukana. ”Haluamme tarjota lapselle edellytykset harrastaa tätä niin kauan kuin hän haluaa. Samalla tämä on muuttunut meidän perheen yhteiseksi harrastukseksi. Rahaahan tähän menee, mutta toisaalta tajuan, että nyt eletään näitä kiireisiä vuosia ja niihin panostetaan täysillä. Koko ajan ollaan menossa eikä tylsää ainakaan ehdi olla.” Viime pääsiäisenä vanhemmat päättivät 15 vuoden suunnittelun jälkeen viedä jälkikasvunsa katsomaan opiskeluaikojensa paikkoja Moskovaan. Matka tehtiin perinteisesti Tolstoi-junalla, mutta muutoin kaikki oli täysin erilaista. ”En usko, että missään päin maailmaa mikään paikka on muuttunut niin hirveästi kuin entinen Neuvostoliitto. Kaikki näytti niin länsimaalaiselta. Oli tärkeää käydä myös konservatoriolla ja näyttää lapsille asuntola lommoisine marmoriportaineen. Kuulimme, että asuntola purettaisiin tänä syksynä, joten tälläkin reissulla juuri nyt oli joku tarkoitus. Hiukan haikea olo matkasta tuli, kun tajusi, ettei sitä maailmaa enää ole. Muistot ovat kuitenkin olemassa.”


Jyväskylä Sinfonia
Puistokatu 2 A
40100 Jyväskylä
Kaupungin vaihde: 014 266 0000
www.jyvaskylasinfonia.fi
Sähköposti: jkl.sinfonia[at]jkl.fi

Copyright © 2017 Jyväskylä Sinfonia. Sivun alkuun