Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylä Sinfonia facebookissa Jyväskylä Sinfonia Twitterissä Jyväskylä Sinfonia Instagramissa
Haku
Jyväskylä Sinfonia » Orkesteri » Muusikot » 9/2013 Leena Lahti

Leena Lahti, alttoviulu

”Lempisäveltäjäni on yksiselitteisesti Beethoven. Siinä on jotain, joka nostaa karvat pystyyn ja aiheuttaa kylmiä väreitä. Toki muutkin säveltäjät saavat sitä joskus aikaan, mutta Beethoven on siinä takuuvarma. Beethoven on se minun juttuni.”

Leena Lahti syntyi vuonna 1957 Kangasalalla kolmilapsisen perheen esikoiseksi. Opettajaisä ja osuuskaupassa lasten kotihoitovuosien jälkeen työskennellyt äiti olivat tavanneet kuoroharrastuksen parissa ja jatkoivat musisointia lastensa kanssa. Viulu soi perheen kotona jatkuvasti isän sekä papan käsissä eikä ollut epäilystä, mikä soitin valikoituisi Leenalle. ”Minulla on kotona tallessa nelivuotiaana saamani viulu, jonka pappa teki minulle. Lisäksi kotoa löytyy iso nuottikaappi täynnä isän nuotteja sekä harmoni; pappa kun oli Kangasalan urkutehtaalla töissä.” Leenan kaksi sisarusta soittivat myös, mutta Leena oli ainoa, josta tuli aikuisena muusikko. Soittotunnit alkoivat ensin isän opetuksessa, mutta nopeasti kävi selväksi, että parempi ratkaisu oli mennä muualle soittotunneille. ”Kahdeksanvuotiaana aloin käydä Tampereen musiikkiopistossa viulutunneilla. Sinne mentiin vanhanaikaisilla busseilla enkä aina ylettynyt ensimmäiselle rappuselle enkä katon pirikelloa soittamaan. Se oli pelottavaa.”

Murrosiän kapina soittoharrastusta kohtaan tukahtui isän ideaan vaihtaa viulu alttoviuluun ja alkaa harjoitella kodin lähellä Sibelius-Akatemian lehtorin Aarno Salmelan opissa. Lukioajan Leena kävikin viikonloppuisin Salmelan opissa tutustuen uuteen soittimeensa. ”Alttoviuluun vaihtaminen tuntui aluksi hirveän vaikealta. Meni varmaankin vuosi, ennen kuin ymmärsin, ettei se ollut viulu, vaan alttoviulu. Klaavin vaihtuminen teki siitä vaikeaa. Mutta sitten se rupesi tuntumaan ihan omalta ja tykkäsin alttoviulusta enemmän kuin viulusta. Isäni ja pappani tekivät minulle myös ensimmäisen alttoviuluni.”

Lukiossa heränneet haaveet opettajan ammatista hävisivät lukionjälkeisen välivuoden aikana opettajan sijaisuuksia tehdessä. Niinpä tie vei Leenan Tampereen konservatorioon ja kahden vuoden opintojen jälkeen 22-vuotiaana Jyväskylän orkesteriin. ”Tulin aika raakileena tänne, se on ihan tosiasia. Minulla ei ole mitään päästötodistuksia mistään, vaan työ on opettanut kaiken.” Jyväskylä tuntui kovin pieneltä kaupungilta Tampereen jälkeen ja suunnitelmissa oli jatkaa muualle parin vuoden jälkeen. Mutta uusien ystävien saaminen orkesterin ulkopuolelta ja mukava ajanvietto heidän kanssaan sai mielen muuttumaan eikä sen jälkeen tehnyt enää mieli lähteä. Lapsuudenkodinkin ollessa lähellä Jyväskylään oli hyvä jäädä.

Jyväskylään muutettuaan Leena työskenteli sekä kukkatukussa että matkatoimistossa muutaman vuoden ajan kesäisin orkesterin lomaillessa. Muiden töiden kokeileminen on vahvistanut aina hetkittäin horjuvaa halua jatkaa soittajantyötä. Orkesterityössä mukavinta ovat esiintymiset, vaikka harjoituksetkin maistuvat – ainakin, jos ne hoidetaan säntillisen tehokkaasti. Yleisömäärien kasvu 34 orkesterivuoden aikana on ilahduttanut Leenaa suunnattomasti. ”Joskus alkuaikoina orkesterilaisia saattoi olla jopa enemmän kuin yleisöä. Vaikka aina yritettiin tehdä työt hyvin, joskus oli hankalaa innostua soittamaan niin vähälle määrälle. Minusta on ollut ihanaa, kun nykyään on olleet täydet salit. Se on se tunne, kun menee lavalle, että jes!” Kovaa esiintymisjännitystä edelleen kokevana Leena tuntee olonsa turvalliseksi orkesterin keskellä soittaessaan eikä ole kaivannut solistina oloa koskaan. ”Sukulaisetkin jo tietävät, ettei minua kannata kysellä soittamaan sukujuhlissa”, hän nauraa. Murheellisin hetki orkesteriajoilta on ehdottomasti Patrick Gallois’n lähtö. ”Minulta pääsi itku parikin kertaa, kun tuli tietoon, ettei hän enää jatka. Tykkäsin hänestä ihan hirveästi enkä ole sellaista ihmistä tavannut ennen. Hän oli niin empaattinen ja jaksoi aina kysyä, mitä minulle kuuluu.”

Vapaa-aika sujuu nykyisin ystäviä tavaten ja kotioloissa viihtyen. Martti-puolison reissutyö vie hänet säännöllisesti viiden viikon matkoille Eurooppaan, jolloin lomilla on mukavaa olla vain kotona – oman sohvan ja sängyn lähellä. 12-vuotias siskonpoika Aappo on Leenan silmäterä, joka otetaan ajoittain mukaan ulkomaanmatkoillekin. Iloa tuottavat myös hyvissä voimissa olevat vanhemmat sekä Martin vanhemmat, jotka vuosi sitten muuttivat Jyväskylään. Musiikinystävinä he käyvät orkesterin jokaisessa konsertissa. ”Se on minusta tosi ihana asia, koska minulla ei ole aina ollut ketään, joka tulisi konserttiin. Nyt on.”


Jyväskylä Sinfonia
Puistokatu 2 A
40100 Jyväskylä
Kaupungin vaihde: 014 266 0000
www.jyvaskylasinfonia.fi
Sähköposti: jkl.sinfonia[at]jkl.fi

Copyright © 2017 Jyväskylä Sinfonia. Sivun alkuun