Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylä Sinfonia facebookissa Jyväskylä Sinfonia Twitterissä Jyväskylä Sinfonia Instagramissa
Haku
Jyväskylä Sinfonia » Orkesteri » Muusikot » 3/2015 Kaisamari Hiltunen

Kaisamari Hiltunen, II viulu


Kaisamari Hiltunen syntyi Mäntässä vuonna 1975, mutta jo kolmen kuukauden ikäisenä hän muutti perheensä kanssa Jyväskylään. Eläkkeellä ollut isä hoiti tytärtään kotona äidin työskennellessä kukkakaupassa floristina. Pelimannina toiminut isä soitti kotona paljon viulua ja osasi myös nuotit. Äidin kanssa puolestaan laulettiin kaikki mökkimatkat kotoa Pihtiputaalle, ellei uni vetänyt pidempää kortta. Vanhempien musiikillinen harrastuneisuus tarttui siis hyvin varhain Kaisamariin, ja hän toivoikin jo 2-vuotiaana joululahjaksi viulua. Pienten viulujen markkinat eivät tuolloin olleet samalla tasolla kuin nykyisin, eikä isä löytänyt tyttärelleen soitinta. ”Hän olisi varmasti antanut vaikka kuun taivaalta minulle, jos olisi pystynyt. Sain lahjaksi sitten pienen kitaran, mutta kun joulupukki sen antoi, kysyin, missä on jousi. Kitara ei siis kelvannut minulle.”

Varsinainen soittoharrastus alkoi 5-vuotiaana Keski-Suomen konservatoriolla suzuki-oppilaana Päivi Ikosen johdolla. Muutama vuosi myöhemmin opiskelu jatkui Jyväskylä Sinfonian viulisti Pirkko Korhosen oppilaana. ”Silloin rupesin käymään myös Sinfonian konserteissa todella usein. Notkuin aina henkilökunnan ovella, jotta olisin nähnyt Pirkon tai jonkun muun. Aloitin siis urani fanina.” Lukioaikana uravalinta alkoi selkiytyä, ja Kesyn lukion edistyksellinen linjaus, jonka mukaan konservatorion opinnoilla sai korvata yhteensä kahdeksan lukion kurssia, tuki viulun harjoittelua. Niinpä Kaisamari jätti kaikki tylsät ja työläät aineet, kuten biologian, kemian ja historian pois ja opiskeli sen sijaan musiikinteoriaa. Päätös suunnata lukion jälkeen muusikon uralle herätti ihmetystä osassa tuttavista, joiden mielestä Kaisamarin hyvällä ylioppilastodistuksella olisi ollut mahdollisuudet niin sanotusti parempiinkin paikkoihin. Kaisamari ei voinut kuitenkaan kuvitella mitään muuta suuntaa elämälleen.

Opiskeluaika Anatoli Melnikovin oppilaana oli nautinnollista. ”Meillä oli hyvä porukka ja teimme aktiivisesti yhdessä kaikenlaista. Lähdin usein kuudelta aamulla kävelemään Halssilasta, jotta olisin klo 7 harjoittelemassa. Diman (Slobodeniouk) kanssa kilpailimme, kumpi on ensimmäisenä oven takana. Jos harjoittelut olisi jättänyt iltaan, ei sitä olisi enää jaksanut.” Neljän vuoden ammattiopintojen jälkeen Kaisamari vietti vielä vuoden kamarimusiikin erikoistumisopinnoissa ja valmistui vuonna 2001. Viitasaarelle muuttaneessa perheessä oli tuolloin jo kaksi lasta, joten työura alkoi ensin viulu- sekä muskariopettajan sijaisuuksilla. Syksyllä 2002 Kaisamari aloitti keikkamuusikon työt Jyväskylä Sinfoniassa ollen vuoden ajan lähes joka viikko sunnuntai-illasta torstai-aamuun Jyväskylässä lastensa kanssa ja viettäen vain viikonloput kotona Viitasaarella. ”Se työperiodi osui tosi hyvään saumaan, sillä isäni oli tuolloin jo hyvin huonossa kunnossa enkä tiedä, kuinka paljon häntä olisi muutoin tullut nähtyä. Asuimme lasten kanssa vanhempieni luona sen vuoden ajan ja lapset näkivät vaaria todella usein. Isä kuoli sitten keväällä 2003.” Saman vuoden syksyllä Kaisamari sai vakituisen paikan orkesterin II viulun tuttisoittajana.

”Anatoli sanoi minulle silloin, etten saa tyytyä pelkkään tuttisoittajan pestiin. Tyydyin sinänsä, mutta olin kauhean iloinen, kun muutama vuosi sitten sain vuorottelevan äänenjohtajan paikan. Jos työmotivaatio oli siihen asti jo kohdallaan, niin sen jälkeen ainakin. Vaikka joka paikalta toki pystyy vaikuttamaan hommaan, niin kyllä edessä istuminen ja varsinkin liidaaminen on eri asia. Siitä tykkään erityisesti, samoin kakkosviulujen huippuporukastamme – puhumattakaan koko upeasta työyhteisöstämme!” Liidaaminen käytännössä tarkoittaa jousitusten merkitsemistä nuotteihin ennen harjoituksia, stemmaharjoitusten pitämistä sekä kokonaisvaltaisen vastuun ottamista koko ryhmästä harjoitus- ja esitystilanteissa. Äänenjohtajan vastuulla on seurata konserttimestaria ja muita jousten äänenjohtajia ja viestiä omalle ryhmälleen, kuinka soittaa missäkin tilanteessa. ”Jos mennään metsään, niin mennään ainakin yhdessä!” Kakkosviulujen roolin Kaisamari näkee eri aikakausina hyvin vaihtelevana; klassisessa musiikissa rooli on säestävä ja rytminen, kun taas romanttisessa usein ykkösviuluja tuplaava. Modernissa musiikissa ykkös- ja kakkosviulujen välit ovat sen sijaan hyvin tasaväkiset.

Sinfoniatyön ohella kamarimusisointi erilaisin kokoonpanoin on Kaisamarille tärkeää. Vii-tasaarelaisen pianisti-cembalisti-ystävän kanssa tehdään barokkityylisiä keikkoja sekä klassisempaa puolta; jousikvartetti pianisteilla ja laulavilla näyttelijöillä täydennettynä puolestaan järjestää Pihtiputaan kesäkonsertteja, jolloin viikon aikana konsertoidaan kolmesti. Myös Sinfonian soittajistosta koottu kvartetti konsertoi tasaisin väliajoin. ”Olen aika huono sanomaan ei, kun pyydetään johonkin soittamaan.” Ajoittain työlistalla on myös kanttorin vapaaviikonloppujen sijaistaminen Viitasaarella. Lauantain hautajaiset ja sunnuntain messut sujuvat itseoppineelta urkurilta hyvin, ja jalkion käyttökin seuraa pikkuhiljaa perässä.

”Tällä työtahdilla olisi tosi rankkaa, jos ei olisi hyvä fyysinen kunto. Siitä on ensiarvoisen tärkeää pitää huolta. Minulla liikkuminen pitää myös pään kunnossa, sillä ilman sitä mikään ei suju.” Liikuntakavalkadiin sisältyy nykyisin kuntosalitreeni neljästi viikossa sekä tunnin juoksulenkki joka arkiaamu, kellon soidessa jo ennen kuutta. Triathlonin harrastaminen kiehtoo, ja viulistiystävä Niinan kanssa he tekivätkin viime kesänä oman olympiamatkatriathlonin, joka sisälsi 1,5 kilometrin uinnin uimahallissa, 40 kilometrin pyöräilyn ja 10 kilometrin juoksun. Haaveissa on järjestää myös yhteinen orkesteritriathlon, jos tarpeeksi uskalikkoja saadaan houkuteltua mukaan. Kaisamari harrastaa liikuntaa aktiivisesti myös koko perheensä kanssa; neljästä lapsesta vanhin kilpaileekin korkeushypyssä, ja nuorin puolestaan on hurahtanut täysin jalkapalloon.

Reilun tunnin mittainen työmatka päivittäin ei tuota ongelmia, vaan toimii tärkeänä omana aikana työn ja kotirumban pyörittämisen välillä. Äänekoskella asuvan Niinan kanssa matka puolitetaan Hirvaskankaalta asti, ja autossa ehditäänkin käsitellä päivittäin kaikki koti- ja työaggressiot. ”Saimme Niinan kanssa samaan aikaan paikat orkesterista ja olimme täysin tuntemattomat toisillemme. Sinä syksynä oli kapellimestarikilpailu Vaasassa ja kaikilla muilla jo vakiintuneet hotellihuonekaverit. Kysyin Niinalta, voisiko hän olla minun kanssani. Siitä asti olemme olleet parhaita ystäviä ja todella paljon tekemisissä toistemme kanssa koko ajan. Ei varmasti ole asioita, joita toinen ei tietäisi toisesta. On mahtavaa, että työpaikalla on sellainen ystävä.”


Jyväskylä Sinfonia
Puistokatu 2 A
40100 Jyväskylä
Kaupungin vaihde: 014 266 0000
www.jyvaskylasinfonia.fi
Sähköposti: jkl.sinfonia[at]jkl.fi

Copyright © 2017 Jyväskylä Sinfonia. Sivun alkuun