Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylä Sinfonia facebookissa Jyväskylä Sinfonia Twitterissä Jyväskylä Sinfonia Instagramissa
Haku
Jyväskylä Sinfonia » Orkesteri » Muusikot » 4/2016 Jussi Järvenpää

Jussi Järvenpää, käyrätorvi


”Minusta ohjelmisto, jota täällä Jyväskylässä soitetaan, on hyvä: paljon 1900-luvun musiikkia ja klassis-romanttista perusohjelmistoa, jota voisi vielä maustaa ripauksella varhaisklassista ja barokkia nykyistä enemmän. Tykkään kaikesta 400 viime vuoden aikana sävelletystä musiikista. Toki on hyvää ja vähemmän hyvää, mutta jos on vähemmän hyvää 350 vuotta vanhaa musiikkia, se ei ole välttämättä säilynyt tähän päivään asti. Ehdoton lemppariteokseni on Richard Straussin Ruusuritari-ooppera. Se on ihan valtavan hyvää musiikkia!”

Jussi Järvenpää kävi syntymässä Varkaudessa vuonna 1983, mutta muutti alle vuoden ikäisenä Kajaaniin viettäen siellä koko lapsuutensa. Lääkäri- ja opettajavanhempiensa ainokainen viihtyi Kainuun turvallisessa ympäristössä hyvin ja nautti etenkin musiikkiluokkaelämästä, joka oli aktiivista ja vireää, toisin kuin paikkakunnan muu musiikki- ja orkesteritoiminta. Muusikkona hän kuvailee olevansa täysin musiikkiopistojärjestelmän tuote. ”Kolmannella luokalla musiikkiopiston vaskisoitinten opettaja kävi esittelemässä koulussa soittimiaan eli pasuunaa, baritonitorvea ja käyrätorvea. Minusta käyrätorvessa oli kaunein ääni ja aloin soittaa sitä samana syksynä.” Jussi soitti käyrätorven ohella myös pianoa aina yläasteen loppuun asti, sävelsi omia kappaleita ja kuunteli paljon levyjä. Yhdeksännellä luokalla hän alkoi käydä soittotunneilla Kuopiossa Seppo Parkkisen opissa ja samalla alkoi vahvistua päätös muusikon ammatista.

Vuonna 2003 Jussi pääsi suoraan lukion jälkeen Sibelius-Akatemiaan ja muutti Helsinkiin. Muutos Kajaanista pääkaupunkiin oli iso jo sinällään, mutta myös musiikkielämän kannalta, kun iltaisin pääsi konsertteihin ja oopperaan imemään vaikutteita. Timo Ronkaisen käyrätorviluokalla oli erittäin vahva luokkahenki, joka syntyi yhteissoittotunneista – omia yksityissoittotunteja ei ollut käytännössä lainkaan koko viiden vuoden opiskelun aikana. Vaihto-opiskeluvuosi Hannoverissa oli antoisa opettaen muun muassa tiukkaa saksalaista työkuria sekä yhteissoittamisen taitoa.

Työelämä käynnistyi vuonna 2008 ensin Joensuussa ja jatkui viiden vuoden määräaikaisella pestillä Kansallisoopperassa. Virallisesti puolipäiväinen työ oli käytännössä lähes kokoaikaista tarjoten kolmen eri vakanssin soittamista äänenjohtajuudesta alkaen. ”Se oli valtavan hyvä koulu ja loistava työpaikka. Ihan sairaan hienoa musiikkia, ihmiskunnan parhaita kulttuurisaavutuksia! Työajat olivat toki epäinhimilliset, kun oli jatkuvasti kaksiosaisia työpäiviä ja kaikki lauantait, aatot ja pääsiäiset olit töissä. Mutta vastineeksi koko yhteisö oli tosi hieno ja tuntui kuin olisi ollut töissä jossain sadussa.” Vuoden virkavapaa 2010–2011 kului Tukholmassa koti-isänä, kun Elina-vaimo opiskeli klarinetinsoittoa. Hienot kulttuurimahdollisuudet, ulkoilumaastot sekä naapuritalon Valhallabagerietin pullat saivat perheen harkitsemaan Ruotsiin jäämistä, mutta koti-ikävä kuitenkin veti takaisin Suomeen.

Vaikka Jussi olisi ollut valmis soittamaan vielä seuraavat 40 vuotta Oopperassa, vakituista työpaikkaa ei irronnut. Tiukkojen perheneuvottelujen jälkeen Billnäsissä sijainnut yli satavuotias hirsitalo myytiin pois, ja Jussi aloitti Jyväskylä Sinfonian käyrätorven äänenjohtajana elokuussa 2015. Plussia Keski-Suomessa asumisesta on löytynyt jo useita: Itä-Suomen mummolat ovat lähempänä kuin ennen, samoin kesämökki, eikä pienemmässä kaupungissa elämistä voi verratakaan Helsinkiin. Uusi talo on löytynyt Korpilahdelta ja tulee viemään vanhojen talojen sairautta potevan pariskunnan vapaa-ajan tulevaisuudessa. ”Päärakennus on 1840-luvulta peräisin ja täysin restaurointikunnossa eli sitä ryhdymme pienissä etapeissa korjaamaan. Asuminen hoituu remontoidussa piharakennuksessa, joka on siirretty pihaan vuonna 1911.” Kahden pienen lapsen kanssa aika kuluu myös luonnossa liikkuen, retkeillen ja mökkeillen.

Jos Oopperassa yksi soittaja on ison koneiston pelkkä pelinappula, pienessä orkesterissa vaikutusmahdollisuudet ovat merkittävästi suuremmat. Jussi onkin nauttinut päästyään Jyväskylässä mukaan taiteellisen toiminnan suunnitteluun, ja ideoita tulevaisuudelle riittää. ”Aiemmin en osannut sitä kaivata, kun ei minulta koskaan mitään kysytty, mutta kyllähän se imartelee, kun on täällä otettu vastaan uutena asiantuntijajäsenenä.” Myös musiikillisesti on ollut opeteltavaa, sillä pienessä orkesterissa ja sinfoniakonserteissa on oltava täysin hereillä heti konsertin alusta alkaen. ”Siinä vaiheessa, kun konsertti on täällä jo lopussa, saattaa Wagnerin oopperan ensimmäinen näytös olla vasta mennyt. Pitää olla heti klo 19 skarppina eikä riitä, että herää iltayhdeksältä. Mittakaava on siis täysin erilainen ja on vaatinut paljon enemmän keskittymistä, ainakin nyt aluksi.”

Yksi tulevaisuuden toiveista on päästä soittamaan konsertteja nykyistä enemmän luonnontorvella. Toisin kuin tavallisessa käyrätorvessa, luonnontorvessa ei ole lainkaan venttiileitä, ja ääntä manipuloidaan kädellä kaikusuppilosta. ”Opiskelin luonnontorvea koko opiskeluaikani ja soitin myös yhden diplomini konserton sillä. Esimerkiksi Mozart on säveltänyt kaikki konsertot luonnontorvelle, koska se oli sen aikakauden soitin. Sitä haluaisin tuoda lisää tänne.”


Jyväskylä Sinfonia
Puistokatu 2 A
40100 Jyväskylä
Kaupungin vaihde: 014 266 0000
www.jyvaskylasinfonia.fi
Sähköposti: jkl.sinfonia[at]jkl.fi

Copyright © 2017 Jyväskylä Sinfonia. Sivun alkuun