Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylä Sinfonia facebookissa Jyväskylä Sinfonia Twitterissä Jyväskylä Sinfonia Instagramissa
Haku
Jyväskylä Sinfonia » Orkesteri » Muusikot » 3/2013 June Binnie

June Binnie, lyömäsoittimet


”Orkesterielämässä parasta ovat esitykset ja se jännittävä hetki juuri ennen lavalle menoa. Sitä katoaa johonkin toiseen maailmaan soittaessa, unohtaa kaikki omat ongelmat ja saa hetken ajan ilmaista jonkin toisen ihmisen tunteita.”

June Binnie syntyi muusikkoperheeseen Skotlannin länsirannikolla Helensburghissa lähellä Glasgow’ta vuonna 1983. Hänen vanhempansa olivat tavanneet Skotlannin kuninkaallisessa musiikkiakatemiassa isän opettaessa musiikin teoriaa ja äidin opiskellessa pianon- ja sellonsoittoa. Myöhemmin isä kouluttautui myös papiksi. Vanhemmat eivät koskaan tuputtaneet musiikkia lapsilleen, vaan June isoveljineen löysi musiikin ilon oma-aloitteisesti. Kodista ei sen jälkeen puuttunut melua Junen paukuttaessa rumpuja ja veljesten näppäillessä selloa sekä viulua. Ennen lyömäsoitinopintojensa alkua 8-vuotiaana June oli aloittanut myös pianotunnit kaksi vuotta aiemmin, jatkaen pianon parissa aina musiikkiakatemiaan asti. Halu soittaa orkesterissa pakotti kuitenkin valitsemaan pianon sijaan myös jonkin toisen soittimen, ja kerran patarumpuja kokeillessa niiden värinä ja äänet tuntuivat jännittäviltä. Lyömäsoitinten valinta omaksi instrumentiksi tapahtui lopullisesti paikallisen lastenorkesterin mainoksen välityksellä. Etsinnässä oli uusi lyöjä, mieluiten vahvarakenteinen poika, joka jaksaisi kantaa soittimet harjoitustilan yläkerrokseen joka viikko. Ilmoituksen nähnyt pieni June ilmestyi paikalle ja sai hetken ihmettelyn jälkeen paikan. ”Ensimmäisessä konsertissani soitettiin Straussin Unter Donner und Blitz -polkka. Soitin lautasia ja joka kerta, kun löin ne yhteen, otsatukkani heilahti ilmavirran mukana.”

June seurasi vanhempiaan musiikkiakatemiaan 17-vuotiaana opiskellen siellä kuusi vuotta. Opintojen loppupuolella kävi tuuri, kun esikuvana toiminut Kurt Goédické tuli opettajaksi Glasgow’hun. Lontoon sinfoniaorkesterissa yli 30 vuotta ja lukuisien elokuvien (Star Wars, E.T.) ääniraidoilla soittanut Kurt on Junen sankari monessa mielessä. ”Hän muutti soittotapani ja -tekniikkani täydellisesti. Hänen ansiostaan lyön nykyisin isoin liikkein ja laajoin kaarin. Hänen lempinimensä on Darth Vader – hiukan pelottava tyyppi, mutta pinnan alla aivan ihana.” Valmistuminen vuonna 2007 aiheutti stressiä työpaikan etsimisen takia. Freelancer-töitä Skotlannin kuninkaallisessa kansallisoopperassa ja Skotlannin kamariorkesterissa riitti lukuisien oppilaiden opettamisen rinnalla, mutta vakituinen työpaikka oli haaveena. Ilmoitus Jyväskylä Sinfonian avoimesta paikasta kiinnitti huomion. ”En tiennyt Suomesta tai Jyväskylästä yhtään mitään. Tulin tänne lomalle ja sain omaksi hämmästyksekseni paikan. Alkuun olin kauhuissani koko asiasta enkä tiennyt, olinko lainkaan tekemässä oikeaa siirtoa. Mutta jo parin viikon päästä tunsin oloni todella tervetulleeksi, koska kaikki olivat niin mukavia orkesterissa. Tämä on kuin perhe ja ehdottomasti kivoin orkesteri, jossa olen soittanut.” Orkesterin saadessa uusia ulkomaalaisia jäseniä June kokee osin velvollisuudekseenkin toivottaa heidät tervetulleeksi ja opastaa elämään Jyväskylässä, koska omat kokemukset ovat vielä vahvasti mielessä. Orkesterin nuoret, englantia puhuvat soittajat ovatkin muodostaneet tiiviin jengin, joka viettää paljon vapaa-aikaansa yhdessä.

Tuomiojärven rannalla asumisessa on monia hyviä puolia: kaunis näkymä parvekkeelta sekä mahdollisuus kesäisin uida ja talvisin hiihtää. Ensimmäinen hiihtokerta klarinetisti Timo Mahlamäen seurassa naurattaa edelleen, mutta ”harjoittelu tekee mestarin”. Matkustelu eri maissa ja kotona Skotlannissa, maisemakuvien maalaus sekä rumpujen soittelu parissa eri rock- ja jazzbändissä ovat harrastusten kärjessä. Kolmen kielikurssin jälkeen suomikin alkaa vähitellen luonnistua yhä paremmin. Liikkeenjohtoa opiskeleva puoliso ja Friidu-kissa sekä ystävät tekevät olon onnelliseksi, ja June kokeekin olevansa nyt asettunut lopullisesti oikeaan paikkaan elämässään.

Venäläisten säveltäjien fanina kaksi on ylitse muiden: ”Rahmaninov on niin romanttista ja saa minut aina itkemään, Prokofjev puolestaan on nero perkussioiden käytössä. Mozart tekee minut rauhalliseksi ja rentoutuneeksi, kun taas Beethoven saa tuntemaan majesteettiseksi. Se on hienoa patarumpalistille. Syvällä sydämessäni nuo kaksi venäläistä ovat kuitenkin ne tärkeimmät.” Modernin musiikin June kokee mielenkiintoiseksi haasteeksi, etenkin, jos säveltäjällä on uusia ideoita lyömäsoittajalle. Koska kunnollisia sooloteoksia lyömäsoittimille ei Junen mielestä ole riittävästi olemassa, hän on myös säveltänyt itse. Äidin kehotuksesta ja isän nuotinnusavun kautta syntyi teos Variations for percussions (2009), joka sai kantaesityksessä hyvät arvostelut. ”Aion lopettaa laiskottelun ja aloittaa säveltämisen uudelleen. Seuraavaksi haluan tehdä jotain, missä on iskevämpiä melodioita.” Yleisön joukossa syntynyt epävirallinen faniklubi saa Junen hämilleen. ”Se on minusta tosi söpöä ja olisi ihanaa tavata fanini joskus henkilökohtaisesti.” Hienona konserttihetkenä on painunut mieliin Mendelssohnin Skotlantilaisen sinfonian esitys pari vuotta sitten. Finaaliosan alkaessa June räväytti syntymäpäivänsä kunniaksi Skotlannin lipun patarumpunsa eteen, kysymättä kapellimestarilta lupaa. ”Onneksi tempaus vain nauratti häntä. Minun oli yksinkertaisesti pakko tehdä se.”


Jyväskylä Sinfonia
Puistokatu 2 A
40100 Jyväskylä
Kaupungin vaihde: 014 266 0000
www.jyvaskylasinfonia.fi
Sähköposti: jkl.sinfonia[at]jkl.fi

Copyright © 2017 Jyväskylä Sinfonia. Sivun alkuun