Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylä Sinfonia facebookissa Jyväskylä Sinfonia Twitterissä Jyväskylä Sinfonia Instagramissa
Haku
Jyväskylä Sinfonia » Orkesteri » Muusikot » 7/2013 Juha Markkanen

Juha Markkanen, oboe


”Orkesterissa parasta on yhdessä soittaminen. Yksin soittaminen on niin tylsää, en tykkää harjoitella yhtään. Prima vista -soitto on kivempaa, koska siinä joutuu keskittymään eikä tarvitse jauhaa samaa koko ajan. Sen takia yritän harjoituksissa soittaa suoraan yhtä hyvin kuin konsertissakin.”

Juha Markkanen syntyi perheensä vanhimmaksi lapseksi Joensuussa vuonna 1957. Viipurin ammattikoulun kuorossa aikanaan laulanut isä kuunteli runsaasti klassista musiikkia kotona ja ohjasi poikansa musiikin pariin perheen muutettua Helsinkiin Juhan ollessa kolmevuotias. Musiikkiharrastus alkoi ensin pianonsoitolla 8-vuotiaana luokkakaverin esimerkin innoittamana. Vuotta myöhemmin isä vei Juhan tuomiokirkon puhallinorkesterin harjoituksiin. Orkesteria johti Jorma Svanström, joka myöhemmin toimi Jyväskylä Sinfonian ylikapellimestarina. ”Svanström kysyi multa, mitä haluaisin soittaa. Vastasin, että trumpettia jokainen pikkupoika haluaa soittaa. Mulla oli kuitenkin etuhampaiden välissä rako, joka esti trumpetinsoiton. Sitten kysyttiin vieressä istuneelta klarinetistilta, olisko hänellä ollut aikaa ryhtyä opettamaan mua. ’Ei mulla kyllä oo aikaa’, tuli vastaukseksi. No, seuraavana oli vuorossa oboisti, Niemen Jorma. Jormalla oli aikaa opettaa ja minä ’onneton’ pääsin hänen oppiinsa. Oboeta olen siitä asti tuutannut.”

Alkuun Jorman yksityisoppilaana ollut Juha matkusti joka lauantai linja-autolla Käpylään soittotunneille. 10-vuotiaana Jorma laittoi pojan Sibelius-Akatemian nuorisolinjan pääsykokeisiin, jonka jälkeen vapaa-aika kului kaikissa mahdollisissa bändeissä, kuten Polyteknikkojen ja NMKY:n orkestereissa, Kaivokselan puhallinorkesterissa ja tuomiokirkon puhallinbändissä soittaen. Innokas bändisoitto koitui opintojen turmioksi – lukio jäi, samoin Sibelius-Akatemian opinnot. ”Olin niin huono koululainen. En lukenut läksyjä, mutta jälki-istuntoon jäin vain pari kertaa ja nekin myöhästymisen takia. Sibiksestä sain aikanaan kirjeen, jossa ilmoitettiin, että ’olemme katsoneet, että olette lopettaneet opiskelunne’. Kai mä sit olin.”

Juhan ollessa 18-vuotias Jyväskylä Sinfoniaan perustettiin uusi oboistin vakanssi, jota helsinkiläisnuorukainen haki ja sai. Tuolloin orkesterin nuorin soittaja sai samalla lempinimensä Poju, josta ei ole päässyt eroon edes 50 vuotta täytettyään. Nyt jo 38 vuotta Jyväskylässä soittanut Juha ei hinkunut vakanssin saatuaan enää muualle, mutta on perustyön ohella tehnyt solistikeikkoja niin Suomessa kuin ulkomaan kiertueillakin. Ensimmäiseltä, ikimuistoiselta Japanin kiertueelta jäi mieleen karaokeiltojen lisäksi erään kylpylän tyyriit hinnat. ”Iso tuoppi olutta maksoi siellä 250 markkaa. Pari soittajaa tuli mun jälkeen tiskille ja varoitin niitä, ettei kannata tilata olutta. Ne otti sitten lasin vettä. No, se maksoi 240 markkaa.”

”Työkavereiden kanssa on aina hauskaa. Aina toki joku yrittää jarrutella mun vitsinheittoa, etenkin, jos nutturat on liian kireällä.” Menneistä konserteista mieleen on jäänyt etenkin gruusialainen kapellimestari Dsanzug Kachidze vuodelta 1985. ”Se ei puhunut sanaakaan meille harjoituksissa, koska osasi vain venäjää. Mutta ukko näytti meille käsillään ja ilmeillään kaiken. Se oli kyllä niin hyvä konsertti! Parin vuoden päästä se tuli uudelleen oltuaan välissä Amerikassa. Silloin se osasi jo sanoa, että ’Look at me, my right hand is gold’.”

”Varjele Jumala ihmisen lasta,
oboistiksi joutumasta.”

Näitä säkeitä Juha on miettinyt elämänsä varrella useaan otteeseen, vaikkei soitinvalintaansa ole vakavasti koskaan katunut. Kaksoisruokolehdykkäsoittimiin fagotin ja englannintorven ohella kuuluvan oboen soittoon kuuluva suukappaleiden eli 'röörien' teko sattuu vain olemaan oboistin elämän viheliäisimpiä asioita, joista ei pääse luistamaan milloinkaan. Juha tekee röörinsä Välimeren rannikolla kasvavasta 10 milliä paksusta bamburuo’osta. Ruoko halkaistaan kolmeen osaan ja höylätään 0,58 millin paksuiseksi. Tämän jälkeen se taitetaan kahtia noin 10 sentin pituiseksi putkeksi. Toisen taiton ja muotoilun jälkeen rööri sidotaan langalla hylsyyn kiinni, minkä jälkeen alkaa vuolemisen, katkaisemisen, kokeilun ja onnistuneen lopputuloksen toivomisen kierre. Yhden röörin teko vie odottelu- ja uudelleenhiomisineen noin neljä päivää, ja valmis rööri kestää käytössä vajaan viikon. Röörejä tehdään siis varastoon jatkuvasti, mutta materiaalin elämisen vuoksi niiden onnistuminen on sattumasta kiinni. ”Viime talvea vaikeampaa aikaa en muista. Pakkaset teki sen, että rööri oli joka kerta erilainen. Harjoituksissa se oli paussin jälkeen ihan erilainen kuin ennen paussia. Koskaan ei tiennyt, miltä se kuulostaa viiden minuutin päästä. Kesällä röörit onnistuu, mutta silloin ei taas ole töitä. Liian monta tuntia on elämässä kulunut niiden tekoon.”

Röörien teon jälkeen jäävä vapaa-aika kuluu metsästys- ja noutajaharrastuksen parissa. Kahden kultaisen noutajan pesue saattaa kesän kuluessa kasvaa vielä kolmannella. Aikoinaan ensimmäisen Emma-noutajan kanssa aloitettu noutajaharrastus jatkui Sessa-koiran kanssa huimaan kilpailumenestykseen asti. Koirien taivaassa jo pitkään ollut Sessa on edelleen Suomen parhaiten menestynyt noutaja, Euroopan mestari, Suomen ja Ruotsin käyttövalio, vuoden metsästyskoekoira sekä Kennelliiton vuoden eräkoira. Viitasaaren kesäpaikalla Juha pyrkii käymään metsällä mahdollisimman usein, ja tähtäimessä on pienriista aina tipuista pupuihin. Kaiken saaliinsa hän myös tekee itse ruuaksi Iiris-vaimonsa iloksi. Lapsista Ville työskentelee valtion virkamiehenä Helsingissä ja tytär Anna Joensuussa kakkosviulun varaäänenjohtajan sijaisena. Isä ja tytär ovat päässeet ajoittain myös soittamaan samassa orkesterissa Annan käydessä keikalla Jyväskylässä.

”Lempisäveltäjä? Kaikkihan ne on. Kaikki Bachista Salliseen ja Kokkoseen, kunhan se on hyvää musaa. Uusista en oo kauhean innostunut, mutta soitan niitäkin ihan suhteellisen sujuvasti nykyään. Nuorempana en voinut sietää uutta musiikkia, mutta Patrick opetti siitäkin tykkäämään hiukan. Ylipäätään Patrick opetti mulle musiikista älyttömän paljon. Hän on tärkein kapellimestari, joka on täällä ollut.”


Jyväskylä Sinfonia
Puistokatu 2 A
40100 Jyväskylä
Kaupungin vaihde: 014 266 0000
www.jyvaskylasinfonia.fi
Sähköposti: jkl.sinfonia[at]jkl.fi

Copyright © 2017 Jyväskylä Sinfonia. Sivun alkuun