Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylä Sinfonia facebookissa Jyväskylä Sinfonia Twitterissä Jyväskylä Sinfonia Instagramissa
Haku
Jyväskylä Sinfonia » Orkesteri » Muusikot » 10/2015 Juha Malmivaara

Juha Malmivaara, sello


Juha Malmivaara syntyi Kainuun Paltamossa vuonna 1957, mutta muutti jo kahden kuukauden ikäisenä Ylivieskan Raudaskylään, jossa isä toimi kristillisen opiston johtajana ja äiti kodinhoitopuolen opettajana. Opiston suuret, vanhat rakennukset reunustivat ison ja turvallisen pihapiirin lasten leikeille, ja Suomen ykkösringin soittajat kävivät konsertoimassa Keski-Pohjanmaan opistoissa. Mieleen on jäänyt muun muassa Erkki Raution vierailu, jolloin pieni Juha istui eturivissä. Jo lapsena Juha tiesi haluavansa muusikoksi, ja soittimen valintakin oli selvä. ”En tiedä, miksi kiinnostuin juuri sellosta, mutta se oli aivan selkeä valinta. Kotona kuuntelin paljon musiikkia, etenkin sellokonserttoja. Siihen aikaan ei mitään populaarimusiikkia kuunneltu, Raudaskylässä ainakaan.” Kun perhe muutti Helsinkiin Juhan ollessa 12-vuotias, poika sai lopulta toivomansa sellon ja aloitti yksityistunnit Varpu Siiralan opissa, ennen kuin muuttokuorma siirtyi jälleen eteenpäin Pohjois-Savon Kiuruvedelle, josta käsin Juha kävi soittotunneilla Kuopiossa Seppo Vartiaisen johdolla. Edessä oli kuitenkin pian paluu Helsinkiin ja muutto 15-vuotiaana omilleen, kun paikka Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla aukesi. ”Olihan se hiukan orpoa asua sen ikäisenä yksin Helsingissä, mutta siihen tottui pian soittamisen ollessa se pääasia. Koulussa ei oikein ymmärretty sitä, kuinka paljon laitoin soittamiseen aikaa. Joskus jäin urheilupäivästä pois, koska pidin sitä aivan turhana harjoitteluun verrattuna. Luokka valitsi minulle rangaistukseksi seitsemän kertaa koulun ympärijuoksun.”

Lukio jäi lopulta kesken, kun Juha pääsi Sibelius-Akatemian yleiselle osastolle. Tuohon aikaan Akatemiassa oli kaksi erittäin korkeatasoista selloluokkaa, mikä johti kovaan kilpailuun ja hurjiin harjoitusmääriin opiskelijoiden keskuudessa. Moni opiskelijoista uupui työtaakan alla, mutta Juha sinnitteli 10 tunnin päivittäisen harjoitusmääränsä kanssa. ”Olihan se vähän outoa, kun elämä oli pelkkää soittamista ja opiskelua. Minäkin asuin pienessä yksiössä Matinkylässä ja tulin aivan mökkihöperöksi, puhuinkin itsekseni. Naapurustossa oli vain perheenemäntiä ja lapsia sekä minä vinguttamassa. Kumma kyllä siitä ei tullut mitään valituksia.” Juhan valmistuessa vuonna 1982 oli Keski-Suomen konservatorion rehtori soittanut Juhan opettajalle Erkki Rautiolle ja kysynyt, löytyisikö ketään Jyväskylään sello-opettajaksi. Pienen mietinnän jälkeen Juha suostui työtarjoukseen ja sai Heikki Rautasalon jäljiltä paljon hyviä oppilaita opetettavakseen. Vuoden kuluttua alkoi kuitenkin lisäopiskelu houkuttaa, ja Juha lähti vuodeksi Budapestiin Ferenc Liszt -akatemiaan. Jyväskylään palattuaan hän työskenteli vuoden vielä lehtorina, minkä jälkeen Jyväskylä Sinfoniassa avautui sellistin paikka. ”Kyllä orkesteriin lähtö silloin oli oikea valinta, kun asiaa ajattelee nyt. Eihän minun virkaanikaan enää olisi konsalla! Opetin kuitenkin sen jälkeenkin lukuisia yksityisoppilaita orkesterityön ohella, samoin kuin viisi vuotta yliopiston musiikkitieteen laitoksella 90-luvulla. Nyt muutamaan vuoteen ei ole enää ollut oppilaita.”

Kamarimusiikki on opiskeluajoista lähtien ollut lähinnä Juhan sydäntä ja asia, johon hän olisi halunnut eniten satsata elämänsä aikana, jos sitä kautta olisi voinut hankkia kolmilapsiselle perheelle elannon. Opintojen jälkeen kokoonpanona oli kymmenen vuoden ajan trio viulisti Heimo Haiton ja pianisti Jaakko Untamalan kanssa. Tärkeä kamarimusiikkiryhmä on ollut myös Pihtipudas Kvintetti, jonka kanssa Juha kiersi maailmaa 25 vuoden ajan. Etelä- ja Pohjois-Amerikan kiertueiden lisäksi tutuksi tuli etenkin Saksa, jossa kvintetti konsertoi lukemattomia kertoja upeimpia konserttisaleja myöten. Tämän mahdollisti 90-luvulla erityisesti saksalaiset yritykset, jotka saivat tuohon aikaan vähentää verotuksessa kulttuuriin kohdistamansa sponsorituen. ”Se oli hirveän mielekästä työtä, henkireikä orkesterista aina kesäisin. Kaksi vuotta sitten tehtiin viimeisin kiertue Saksassa ja toivon, että vielä joskus voisimme konsertoida yhdessä, vaikka olemmekin jo vanhentuneet paljon.” Nykyisin kamarimusiikkikokoonpanona on toiminut Focus Trio yhdessä Liisi Nuora-Kapasen ja Katariina Liimataisen kanssa.

”Meillä on näyttelijävaimoni kanssa periaate, että jos työ alkaa tuntua puulta ja innostus katoaa, pidämme paussia. Yleensä tämä on tapahtunut noin seitsemän vuoden välein, jolloin olemme tehneet jonkinlaisen irtioton. Ensimmäisellä virkavapaalla teimme lasten proggiksiamme, joissa minäkin jouduin näyttelemään lavalle.” 2006–2007 pariskunta vietti apurahojen turvin vuoden Berliinissä Juhan työskennellessä eri orkestereissa sekä soittaessa kamarimusiikkia. Toissa vuonna vuorotteluvapaa vei heidät Berliinin kautta Espanjaan, Thaimaahan, Skotlantiin ja Kuubaan. ”Kun talo oli vuokralla ja molemmilla vuorottelukorvaus sekä vapaus tehdä matka milloin vain, oli todella helppoa mennä mihin vaan. Aluksi sello kulki mukana, mutta Thaimaahan sitä ei voinut enää ottaa. Olin viisi kuukautta soittamatta, pisimmän ajan koko elämässäni. Pää tyhjeni aika hyvin, mutta pääsin teknisesti nopeasti takaisin kuntoon. Henkisesti olikin sitten huomattavasti vaikeampaa, sillä olin unohtanut, kuinka paljon soittamiseen joutuu koko ajan keskittymään. Meni kauan, että kykenin siihen jälleen.”

Vapaa-ajalla Juha pelaa sulkapalloa ja sählyä, laskettelee, moottoripyöräilee sekä lukee. Matkustaminen on tärkeä harrastus ja sen ohella myös kieltenopettelu niin itsenäisesti kuin kielikursseillakin. Lähitulevaisuudessa häämöttävällä eläkkeellä Juha haaveilee voivansa maalata tauluja yhä enemmän sekä kirjoittaa jotakin – sopivan sisällön on vielä annettava muhia rauhassa. ”En ihan usko siihen, että eläkkeellä jaksaa vain olla. Kyllä sitä pitää jotain haastetta olla, joten mahdollisesti tulen tekemään jotain ihan muuta työtä silloin. En vielä tiedä, mitä.”

”Kyllä minulla on suunnitelmissa siirtyä soolosellistin tehtävästä taaksepäin, kun kohta täytän 60. Uskon, että olen edelleen täydessä soittokunnossa ja pystyn pistämään nuorison koville, jos mittaamaan ruvetaan, mutta tänä vuonna olen alkanut omassa jaksamisessani huomata, ettei sitä vastuuta aina jaksaisi ottaa. Esimerkiksi viime Matteus-passiossa tuntui loppumetreillä, että taju lähtee! Ei se sitä tarkoita, että antaisi periksi, vaan ymmärtää oman väsymisen ja vanhenemisen.”


Jyväskylä Sinfonia
Puistokatu 2 A
40100 Jyväskylä
Kaupungin vaihde: 014 266 0000
www.jyvaskylasinfonia.fi
Sähköposti: jkl.sinfonia[at]jkl.fi

Copyright © 2017 Jyväskylä Sinfonia. Sivun alkuun