Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylä Sinfonia facebookissa Jyväskylä Sinfonia Twitterissä Jyväskylä Sinfonia Instagramissa
Haku
Jyväskylä Sinfonia » Orkesteri » Muusikot » 5/2015 Juha Keskinen

Juha Keskinen, käyrätorvi


Juha Keskinen syntyi Turussa vuonna 1963. Juha seurasi vastoin isänsä toivetta tämän jälkiä, sillä isä toimi laivastossa käyrätorvensoittajana. Parturi-kampaajana työskennellyt äiti jäi kotiin hoitamaan Juhaa sekä tämän pikkuveljeä. Musiikkia ei kotona juuri kuulunut ennen kuin Juha pääsi käyrätorveen käsiksi 14-vuotiaana. ”Aloitin isän vanhalla torvella, joka roikkui seinällä kukkaruukkuna. Äiti oli täyttänyt sen kukkamullalla, ettei poika vaan ala sitä soittamaan. Se oli jotain käänteispsykologiaa, että juuri sen soittimen valitsin.” Turun konservatoriossa Olavi Wikmanin oppilaana olleen Juhan kehitys oli nopeaa (”ja sen jälkeen pelkkää alamäkeä”), ja viiden opiskeluvuoden jälkeen hän sai vakituisen paikan Jyväskylän orkesterista vuonna 1983, vain 20-vuotiaana. Jonkin aikaa tuli käytyä vielä soittotunneilla Turussa, mutta pitkän välimatkan takia opinnot lopulta jäivät.

Muutto Jyväskylään oli Turun-pojalle kova kulttuurishokki. ”Koskaan en ollut näin pohjoisessa käynyt; Orivesi oli pohjoisin paikka, jossa olin musiikkileirillä ollut. Enkä uinut järvessä! Oli aika mielenkiintoinen kokemus, kun uin ensimmäisen kerran Köhniönjärvessä ja suuhun tuli makeaa vettä.” Muutoin sopeutuminen kaupunkiin ja työyhteisöön sujui nopeasti, ja kaveriporukan muotouduttua ei syntynyt enää hinkua muualle töihin. Ensimmäinen kontakti uudessa kaupungissa oli yllättäen Juha Keskinen. ”Asuin tänne muutettuani puolisen vuotta Killerin raviradalla, kun en ollut vielä saanut asuntoa. Postissa tuli nimelläni paketti, joka sisälsi pilkkihaalarit. En ollut sellaisia tilannut, joten menin Marille (Itäranta) tätä ihmettelemään. Hän hoksasi heti, että kyseessä on raviohjastaja Juha Keskinen. Puhelin on siitä lähtien pirissyt aina ajoittain, että tuletko pistämään hevosille kenkiä. Ne soitot tosin tulevat lähinnä varapuhelimeeni; sellainen pitää toki olla, kun puhelimet tuppaavat häviämään.”

Veneily on ollut äidin vatsasta alkaen Juhalle elintapa. Lapsuudessa kaikki vapaa-aika kului isän rakentamassa moottoriveneessä, jolla kierrettiin Turun saariston ja Tukholman merialueita. Juha itse on enemmän purjeveneihmisiä, ja tällä hetkellä suunnitelmissa on järjestyksessään viidennen veneen hankinta. ”Tässä on kymmenen vuotta vielä aikaa, että pysyy kannella. Ei siellä enää kävelykeppi kourassa mennä. Kesät menevät veneessä niin paljon kuin kesäkonserteilta ehtii. Ja aina ei ehdi takaisin, jos on vastatuuli. Kalsarit pestään Hangossa, t-paidat Maarianhaminassa, ja juomat ostetaan Visbystä.” Viitisentoista vuotta Juha harrasti myös purjelentoa, mutta oman koneen myynnin jälkeen se on jäänyt pois. Salaisuutena kerrottakoon, että Juha kalastaa mielellään Päijänteellä, vaikka se meri-ihmistä kovasti hävettääkin. Kalasaaliit syödään aina, ja haukipullat ovat takuuvarma bravuuri. Ruoanlaittoon liittyy väkevästi myös chilinkasvatus, jota Juha harrastaa ammattimaisin elkein. Kotona kasvaa kuutta eri lajiketta jalapenosta erittäin tuliseen Naga Morichiin. Vesi hapetetaan, kasvustoja tuuletetaan tuulettimella, ja valaistuksessa on chilille sopivat taajuudet. Silti viime aikoina 40 ruukun kasvusto on ollut ongelmissa. ”Pienen pienet kirvat ovat päässeet lehtien sisälle ja imevät solunestettä. Chilit kukkivat hyvin, mutta hedelmät vain tippuvat pois. Kaikkeni olen tehnyt ammattilaisten ohjeiden mukaan.” Sadon onnistuessa chilit kuivatetaan, jauhetaan ja käytetään hillokkeiksi sekä terästämään kaupan chilikastikkeita. Tabasco on Juhalle nykyisin kuin pelkkää etikkalientä.

Olennainen osa Juhan elämää on Kalle, 7-vuotias papukaija. Joskus konserttireissuillakin mukana matkustanut arvaamaton, kovaääninen, mutta nykyisin hitusen rauhoittunut lintu on opettanut Juhan (ja naapurit) valppaiksi. Protestoivan iltahuudon kaikuessa etenkin pitkän ja yksinäisen konserttipäivän iltana saa olla muusikkona tarkkana, ettei kuulo vaurioidu. Kalle on oppinut myös avaamaan häkkinsä kolmiportaisen lukkosysteemin ja pilkkomaan häkin pinnoja – peittäen ovelana toki jälkensä isännän katseilta. Monet päivänokoset ovat päättyneet papukaijan syöksyessä niskaan kiinni ja vastaan on saanut taistella tyynyjen, peittojen ja henkarien kanssa. ”Kerran kotiin tullessani Kallea ei näkynyt missään. Kohta kuului hattuhyllyltä ’kvaak’ ja taas oltiin niskassa kiinni. Silloin totesin, että nyt koittaa Kallelle vapaus. Sain sen häkkiin, raijasin parvekkeelle, avasin kaikki luukut ja sanoin, että ’lennä minne tykkäät’. Menin vielä saunaan nukkumaan, ettei kuuluisi ääntäkään. Aamulla menin katsomaan, ja häkki oli tyhjä. Kohta kuului kuitenkin ’kvaak’ oven karmin päältä, ja taas tuli verta. Asia selvä, ei hänestä eroon pääse.”

Käyrätorvistien kohdalla puhutaan monesti naaman kestävyydestä, mikä tarkoittaa naamalihasten menemistä maitohapoille etenkin ylä-ääniä soitettaessa. Trumpettia kapeammat reunat pakottavat huulet kovempaan työhön suukappaletta painettaessa, jolloin työtä joutuu tekemään kovasti. ”Osumatarkkuus on hyvin hienovaraista etenkin korkeiden äänien kohdalla. Välillä kuulostaa hyvältä, välillä rosahtaa pahasti viereen.” Lempiteoksekseen Juha mainitsee Mozartin Requiemin, joka yksinkertaisesti on nautittavaa kuunneltavaa. Mieluisinta soitettavaa on puolestaan Brahms eikä Sibeliuskaan ole paha. 6.5. konsertin sisältö onkin Juhalle aika nappi valinta.


Jyväskylä Sinfonia
Puistokatu 2 A
40100 Jyväskylä
Kaupungin vaihde: 014 266 0000
www.jyvaskylasinfonia.fi
Sähköposti: jkl.sinfonia[at]jkl.fi

Copyright © 2017 Jyväskylä Sinfonia. Sivun alkuun