Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylä Sinfonia facebookissa Jyväskylä Sinfonia Twitterissä Jyväskylä Sinfonia Instagramissa
Haku
Jyväskylä Sinfonia » Orkesteri » Muusikot » 6/2014 Jerzy Hoffman

Jerzy Hoffman, I viuluJerzy Hoffman


”Mozartia on kiva kuunnella, mutta yleensä ikävää soittaa, koska se on niin monimutkaista. Tykkään impressionismista ja kaikesta romanttisesta – sekä Chopinista, totta kai. John Travolta oli kova nimi, ja Bee Gees minun suosikkini diskoaikoina. Mutta heavy metal ei sovi minulle.”

Jerzy Hoffman syntyi Puolan Gdanskissa vuonna 1962. Urkuri-isoisän, viulunopettaja-isän ja musiikinteoriaopettaja-äidin perheen kolmesta pojasta tuli muusikoita, Jerzystä isän jalanjäljissä viulisti. Kun kotona kävi vieraita, veljekset esiintyivät heille triona: Jerzy viulussa, Roman sellossa ja Tadeusz pianossa. Kuusivuotiaana musiikkikoulussa aloitettu opiskelu isän oppilaana sujui ’ihan hyvin’, pieniä hermostumisia ja riitelyjä lukuun ottamatta. 14-vuotiaana Jerzy muutti kotoa 100 kilometrin päähän Olsztyniin nelivuotista musiikkilyseota varten. ”Aika Olsztynissa oli minulle tärkeää ja erilaista, kun asuin kodin sijasta asuntolassa. Siellä oli hyvä meininki, mukava henkilökunta ja jopa diskoteekki! Siellä tuli harjoiteltua paljon enemmän kuin kotona, kun ei ollut telkkaria tai muita häiritseviä tekijöitä.” Lyseon jälkeen Jerzy pääsi Gdanskin musiikkiakatemiaan ja siirtyi isän opista uuden professorin oppilaaksi. Viiden vuoden opintojen ja erinomaisten maisterinpapereiden saamisen jälkeen Jerzy ryhtyi freelanceriksi, koska ei halunnut vielä asettua mihinkään vakituiseen orkesteriin. Parin vuoden ajan hän työskenteli musikaaliteatterissa soittaen mm. Viulunsoittajaa katolla ja keikkaili koulu- ja kamarimusiikkikonserteissa sekä teki soolokeikkoja pianistin kanssa.

Vuonna 1988 Jerzyn tie vei Suomeen, vahingossa. ”Kuoronjohtajaystäväni kävi usein Suomessa ja tunsi erään kapellimestarin Savonlinnassa. Tällä oli tarve neljälle uudelle muusikolle. Tapasin ystäväni sattumalta, jolloin kuulin tästä tarjouksesta. Miksipä en olisi lähtenyt Suomeen? Minulla ei ollut mitään sopimuksia Puolassa, vaan olin vapaa mies.” Ensimmäiset muistikuvat Savonlinnasta olivat iso silta ja upea linna. Kolmen kuukauden määräaikaisen pestin jälkeen Jerzy sai kamariorkesterista vakituisen sopimuksen ja konserttimestarin paikan. Pienessä orkesterissa sai soittaa runsaasti soolo-osuuksia, mikä oli tärkeää kehittymisen kannalta. Rauhallisessa kaupungissa oli myös hyvä harjoitella, käydä uimahallissa, avannossa sekä saunoa lähes joka päivä. Vuonna 1990 lama iski myös Savonlinnan orkesteriin, joka irtisanoi koko soittajistonsa. Oli aika etsiä uusi työ ja lähteä Ladalla kohti koesoittoa Killerin raviradalle. Hyvä auto ei kuitenkaan suostunut kulkemaan koko matkaa Jyväskylään. ”En tiennyt, mitä tehdä, mutta joku soitti huoltofirmaan. Huoltoauto vei minut hotelliin ja otin taksin Killerille. Koko päivän kestäneen koesoiton jälkeen sain hyväksytyn päätöksen ja Ladan korjaajalta. Myöhemmin Lada joutui kolariin ja lopulta myin sen Venäjälle, omalle paikalleen.”

Voitokkaan koesoiton seurauksena Jerzy päätti jäädä Jyväskylään, jossa viihtyi alusta alkaen, etenkin, kun orkesterissakin oli muita ulkomaalaisia. Alkuun ongelmia tuottanut suomen kieli alkoi vahvistua uuden pulttikaverin kanssa. ”Kiitän Jouni Kollanusta. Hän ei osannut oikein englantia, minkä vuoksi aloin puhua suomea hänen kanssaan. Hän oli hyvä tyyppi, nyt jo taivaassa.” Suomen kansalaisuuden Jerzy sai viisi vuotta sitten, kun kaksoiskansalaisuuden hankkiminen oli tullut mahdolliseksi. Puolassa tulee nykyisin vierailtua kerran, kahdesti vuodessa; joka lomalla sen sijaan tulee käytyä Pietarissa tapaamassa Jerzyn Anna-vaimon vanhempia. Jyväskylä Sinfonian konsertissakin esiintynyt Anna on ballerina, joka toimii Jyväskylässä nykyisin tanssinopettajana.

”Luonto on kivaa täällä, tykkään urheilla siellä. Suomessa opettelin hiihtämään perinteistä, Puolassa laskettelin. Igorin kanssa käydään myös uimassa Vaajakosken uimahallissa, joka on lähellä kotiani. Sähly on ykkösharrastuksiani, ja aloitin sen pelaamisen jo vuonna 1993. Ihmettelin ensin, mikä peli se oikein on ja innostuin kokeilemaan. Nykyisin pelaan kolmesti viikossa, sekä orkesterin porukassa että muutoin. Maalienteko on tärkeää.” Toinen olennainen harrastus on pienen sivutoimisen videofirman pyörittäminen. Pikkupoikana luontofilmeistä innostuksensa saanut videoharrastus alkoi mustavalkoisilla kameroilla ja pimiössä valmistetuilla valokuvilla. ”Unelmoin aina omasta videokamerasta, jolla voisin kuvata filmejä. 1980-luvulla ne olivat vielä niin kalliita, mutta pikkuhiljaa ostin kameroita. Nyt niitä on jo viisi ja laadultaan niin hyviä, että voisin tehdä elokuviakin. Ostin myös syntikan, jotta voin tehdä filmeihin oman musiikin.” Myös orkesteri on päässyt nauttimaan Jerzyn taidoista lukuisten kiertuevideoiden myötä. Happy slaves -videoiden nimellä on oma tarinansa. ”Ensimmäistä Ranskan kiertuetta edeltävissä harjoituksissa soitimme alkusoittoa oopperasta Los esclavos felices. Suomeksi se tarkoittaa onnellisia orjia. Siitä tuli osuva nimi videoille.”


Jyväskylä Sinfonia
Puistokatu 2 A
40100 Jyväskylä
Kaupungin vaihde: 014 266 0000
www.jyvaskylasinfonia.fi
Sähköposti: jkl.sinfonia[at]jkl.fi

Copyright © 2017 Jyväskylä Sinfonia. Sivun alkuun