Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylä Sinfonia facebookissa Jyväskylä Sinfonia Twitterissä Jyväskylä Sinfonia Instagramissa
Haku
Jyväskylä Sinfonia » Orkesteri » Muusikot » 9/2014 Ilkka Kauppi

Ilkka Kauppi, selloIlkka Kauppi


”Muistan, kuinka pikkupoikana legoilla leikkiessäni kuuntelin aina Arto Noraksen Mestariteoksia sellolle -levyä. Kuuntelin sen varmasti satoja kertoja läpi. Vanhemmat hankkivat myös muita sellolevyjä, jotka jäivät tärkeäksi osaksi soittoani, sillä ennen kuin aloin oppia soittamaan, minulla oli päässäni tietynlainen ääni-ihanne, jota tavoitella. Se on ollut siellä lähtemättömästi siitä asti ja olen aina soittanut siihen valmiiseen mielikuvaan, jonka lapsena muodostin. Tiesin aina, miltä soiton pitäisi kuulostaa, mutta meni aika kauan, ennen kuin sain sen lähellekään sitä.”

Ilkka Kauppi syntyi Riihimäellä vuonna 1976 upseeri-isän ja taidemaalariäidin keskimmäiseksi lapseksi. Erityisen musikaalinen perhe ei ollut, mutta klassinen musiikki soi kotona, ja äiti huolehti, että lapsetkin osallistuivat konserttikäynteihin. Vanhempien havaittua Ilkan orastavan musikaalisuuden häneltä tiedusteltiin mieluista soitinta. Valinta oli selvä, sillä sellossa oli niin hieno, pitkä piikki, ja opinnot Riihimäen musiikkiopistossa alkoivat. Murrosiässä sellonsoitto ja koulunkäynti alkoivat takkuilla pahemman kerran: lukio tuli tuplattua, arvosanat laahasivat hädin tuskin hyväksytyn puolella, ja sellonsoiton lopettaminen oli hilkulla. ”Ymmärsin kuitenkin, ettei minulla ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin hakea musiikin alalle, koska arvosanani olivat niin surkeita eikä mikään ala kiinnostanut. Pekkarisen Heikin pitäessä kerran ryhmätuntia Riihimäellä kysyin häneltä, voisiko minulla olla mahdollisuuksia tälle alalle. Hän totesi, ettei voi luvata ja vaikka harjoittelisin 10 tuntia päivässä, takeita ei olisi sittenkään. Pyysin kuitenkin päästä hänen oppilaakseen, jotta voisin kokeilla.” Pyyntö hyväksyttiin, ja Ilkka aloitti silmittömän kovan harjoittelun.

Vuosi armeijan soittokunnassa kului harjoitellen aamupalasta lounaaseen, lounaasta päivälliseen ja päivällisestä iltaan – jousisoittajaa kun ei tarvinnut kuin satunnaisesti soittamaan lautasia Parolan marssissa. Tiistaisin hän karautti vuoden 65 Mersullaan soittotunneille Espooseen ja muina aikoina keitteli upseereille kahvia. Kova harjoittelu kannatti, sillä armeijan jälkeen Ilkka pääsi Pirkanmaan ammattikorkeakouluun tavaten siellä tulevan vaimonsa Jaanan ja saaden opettajakseen tiukkana tunnetun Pauli Heikkisen. ”Minun oli pakko päästä juuri hänelle, jotta olisin edistynyt. Halusin ehdottomasti Sibelius-Akatemiaan ja hain sinne viisi kertaa. Jo ekalla kerralla 20-vuotiaana minulle sanottiin, että olen liian vanha enkä tule saavuttamaan tarpeeksi hyvää tasoa, jotta pääsisin sisään. Ajattelin, ettei se voi pitää paikkaansa ja harjoittelin monta vuotta hirveitä määriä. Päätin ottaa ikäkaverit kiinni harjoittelemalla silloinkin, kun muut pitivät vapaata, jouluisin, koko ajan. Kaikki jo nauroivat, että mistä tietää, että Helsingissä on kevät. No siitä, kun minä raahaan selloni pääsykokeisiin.” Lopulta siihenastisen historian vanhimpana sellistinä, 25-vuotiaana, Ilkka otettiin Akatemialle sisään hyvin pistein. Uusi opettaja Heikki Rautasalo sai järkevöitettyä oppilaansa harjoittelutapaa, ja vaikka tuntimäärä laski, harjoitteluteho alkoi nousta. Ja jos Pauli Heikkisen tunneille ei uskaltanut mennä harjoittelematta, Rautasalon tunneille ei kehdannut. Pahan reuman vuoksi soittotunnit pidettiin ajoittain Töölön sairaalassa ja kerran siellä käydessään Ilkka sai kuulla Jyväskylässä avoinna olevasta sijaisuudesta. Rautasalo antoi oppilaastaan niin hyvät suositukset, että Ilkka pääsi Jyväskylään vuonna 2003 ja sai vakinaisen paikan vuotta myöhemmin. Kahden vuoden ajan hän kävi joka päivä harjoituksissa Jyväskylässä Tampereen kodista käsin, kunnes vaimokin oli suostuvainen muuttamaan Jyväskylään.

Vuosi 2006 on jäänyt Ilkan mieleen hyvin raskaana, mutta tuotteliaana. Samaan aikaan hän teki sellodiplomin, rakensi talon, toimi soolosellistin sijaisena ja perusti vaimonsa kanssa musiikkikoulun. Diplomia varten ehti harjoitella vain kolmisen tuntia päivässä, sillä loppuaika kului raksalla. Appiukon piirtämä talo tehtiin pitkästä tavarasta alkaen, ja noviisina projektiin ryhtynyt Ilkka toteaakin vasaran pysyvän nykyisin kädessä melko hyvin. Elimistö tuntui kuitenkin menneen kovan rutistuksen takia sekaisin Ilkan alkaessa kärsiä oudoista huimauskohtauksista. Lääkärit eivät löytäneet mitään vikaa, joten Ilkka päätti soittaa armeija-aikaiselle opettajalleen, jonka tiesi erikoistuneen sensomotorisiin reflekseihin. ”Ajattelin ongelman ehkä liittyvän niihin, mutta Heikki tarjosikin apua Jumalalta. Otin avun vastaan, ja Jumala paransi vaivani kokonaan. Tulin uskoon ja aloin tutkia asioita, koska kiinnostukseni Jumalaa kohtaan heräsi. Istuin nenä kiinni Raamatussa kaiken vapaa-ajan seuraavat neljä vuotta. Halusin tietää, mistä siinä on kysymys ja opin tuntemaan paljon ihmisiä ympäri maailmaa. Aivan huikeita parantumisia ja ihmejuttuja! Nykyisin pidän omia kokouksia; opetan Raamattua ja rohkaisen ihmisiä hankkimaan oman Jumala-suhteen. Olen todella kiitollinen tästä hyvästä uudesta elämästä, sillä se on ollut iso muutos. Jos sitä ei olisi, joutuisin koko ajan vääntämään omin voimin.” Seurakunnalta ylijäävänä aikana Ilkka käy opettamassa ammattikorkeakoulussa muutamaa sello-opiskelijaa sekä perhokalastamassa Keski-Suomen koskissa. Kauppien perustama musiikkikoulu on nykyisin vaimon oma ja pyörii parinkymmenen opettajan, kolmen toimipisteen ja yli 200 oppilaan voimin. Vanhin vasta-alkaja on ollut 83-vuotias.

Opiskeluaikojen kaverin, säveltäjä Paavo Korpijaakon teokset ovat olleet osa Ilkan uraa. Sellodiplomia varten hän tilasi ja kantaesitti Korpijaakon soolosellokappaleen ja vuonna 2012 kantaesitti apurahoilla tilaamansa sellokonserton Ankarat valovedet. Hieno muisto on jäänyt myös Dvořákin sellokonserton esittämisestä vuonna 2007 Heikki Rautasalon johdolla. Lempisäveltäjä Sibeliuksen ohella romantiikan ajan musiikki mestarisäveltäjineen on ehdottomasti Ilkan alaa. ”Tosin kotona kuuntelen lähinnä lastenlauluja. Kun menen kotiin ja avaan oven, stereot ovat aivan täysillä ja nelivuotias Linnea on tanssimassa.”


Jyväskylä Sinfonia
Puistokatu 2 A
40100 Jyväskylä
Kaupungin vaihde: 014 266 0000
www.jyvaskylasinfonia.fi
Sähköposti: jkl.sinfonia[at]jkl.fi

Copyright © 2017 Jyväskylä Sinfonia. Sivun alkuun