Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylä Sinfonia facebookissa Jyväskylä Sinfonia Twitterissä Jyväskylä Sinfonia Instagramissa
Haku
Jyväskylä Sinfonia » Orkesteri » Muusikot » 11/2015 Heta Forstén

Heta Forstén, I viulu


”Orkesterityössä on paljon samaa kuin urheilun puolella joukkuelajeissa. Hyvä peli tuo hyvää joukkuehenkeä, ja kiertueet sekä pelireissut vahvistavat ihmissuhteita. Tämä on niin poikkeuksellinen työtapa, etten koe tätä edes työksi, vaan elämäntavaksi. Saan tehdä töitä maailmantähtien kanssa, joka viikko on erilaista musiikkia, eikä mikään päivä ole samanlainen.”

Heta Forstén syntyi Lapualla vuonna 1972 ja vietti lapsuutensa Kuortaneella isän toimiessa kanttorina ja äidin kansalaisopiston musiikinopettajana. Vanhempien ammatti mahdollisti kolmen lapsen kotona hoitamisen töiden painottuessa iltaan ja viikonloppuihin, ja musiikki soi jatkuvasti. Viulu tuli Hetan soittimeksi kuin huomaamatta vanhempien lykätessä sen käteen 5-vuotiaana, ja ensimmäiseksi opettajaksi tuli nykyisen orkesteritoverin Timo Mahlamäen isä. Jo kahden vuoden päästä Heta koki solistisen uransa huipentuman esiintyessään Finlandia-talolla Radion sinfoniaorkesterin solistina Lasten juhlavuoden konsertissa. ”Olin 39 asteen kuumeessa, eikä Kuortaneen lääkäri meinannut päästää minua lähtemään, ennen kuin kuuli, mistä oli kyse. Sain hirveät lääkkeet ja pääsin lähtemään. Ilkka Kuusiston johtamassa ja Erkki Toivasen juontamassa konsertissa esiintyivät myös mm. Liisi Nuora, Olli Mustonen ja Marko Ylönen ja se televisioitiin 22 maahan. Nykyisin en ole missään nimessä solistisoittaja, vaan niin tuttisoittaja kuin olla ja voi.” Energisen pohjalaistytön elämä ei ollut pelkkiä viulutunteja ja orkesteriharjoituksia, vaan lähes päinvastoin: vuorokauden tunnit kuluivat vuosien ajan telinevoimistelun, suunnistuksen, yleisurheilun ja laskettelun parissa kovalla sykkeellä, mutta Heta nautti aktiivisesta elämästään suunnattomasti, ommellen myös vuosien ajan kaikki vaatteensa itse.

15-vuotiaana Heta lähti Ouluun Madetoja-musiikkilukioon, mitä ilman muusikonura tuskin olisi myöhemmin toteutunut. Vahvana ammattiunelmana oli päästä pienen maalaiskoulun opettajaksi, mutta ”onneksi” näin ei käynyt. ”Eihän niitä pieniä kyläkouluja enää edes ole. Ajattelin hakea OKL:ään vasta vuoden päästä ylioppilaskirjoituksista ja käyttää sen vuoden opiskelemalla viulunsoitonopettajaksi. Vuoden pelkän soittamisen ja kirjojen lukemattomuuden jälkeen en kuitenkaan osannut enää ruveta lukemaan pääsykokeisiin ja päätin, ettei nyt kannata jättää konsan opintoja enää kesken.” Konservatorion opintojensa ohella Heta soitti kolmen vuoden ajan nuorten valtakunnallisessa Sinfoniaorkesteri Vivossa, mitä hän pitää tärkeänä periodina urallaan. Tuolloin kulta-aikaansa viettäneessä Vivossa soittivat samaan aikaan mm. Mikko Franck, Tibor Bogányi sekä Apocalyptican sellistit, ja orkesteri kiersi esiintymässä New Yorkia myöten ruokkien nuorten muusikonalkujen innostusta. Nuoruusvuosiin kuului myös isän sijaistaminen kanttorin työssä. ”Isä kädestä pitäen opetti minulle kaiken kanttorin työstä, ja vuodesta 1989 alkaen tein melkein 15 vuoden ajan kaikki isän sijaisuudet ympäri vuoden. Myöhemmin tein kanttoriopintoja ja työskentelin Jyväskylän kaupunkiseurakunnan osa-aikaisena kanttorina hetken aikaa. Olen soittanut jopa kahdeksat hautajaiset putkeen!”

Valmistuttuaan viulunsoitonopettajaksi vuonna 1994 Heta lähti säestäjänsä vinkistä opiskelemaan musiikkikasvatusta Jyväskylään, mutta huomasi heti ensimmäisenä syksynä olevansa väärässä opinahjossa. Soittaminen ja sen opiskelu kuitenkin jatkuivat, tällä kertaa Jyväskylän konservatoriossa jatko-opintojen merkeissä, ja pian tulivat mukaan myös Jyväskylän orkesterikuviot. ”Vivon-aikainen viulistiystäväni suositteli minua Harri Forsténille kamariorkesterin soittajaksi. Näimme kerran Musican kahviossa, eikä mennyt kuin pari päivää, kun Harri soitti minulle Sinfonian tarvitsevan viulistia Ruggiero Riccin kiertueelle. Se oli elämäni ensimmäinen sinfoniakeikka ja suoraan tuollaiselle kiertueelle!” Kiertueen jälkeen Hetan eteen lyötiin lista kevään konserttien avustajatarpeesta ja seuraavana syksynä pyydettiin kaupunginteatterin musikaaliin soittajaksi. Sitten oli jälleen tarjolla keikkoja Sinfonian puolella, ja välillä tuli tehtyä jatkotutkintokin. Muutaman kauden ajan töitä löytyi myös Keski-Pohjanmaan kamariorkesterissa, joka opetti erityisesti avoimen asenteen modernia musiikkia kohtaan. ”Koskaan ei ole tullut oloa, että modernin musiikin soittaminen pelottaisi. Minusta se on päinvastoin helpompaa kuin perinteisen musiikin soittaminen. Laskupäätähän se vaatii, mutta kun on kerran sen työn tehnyt ja opetellut, niin on helpompi lähestyä ja nauttia siitä. On kiva oppia uusia sointu- ja värimaailmoja ja haastaa aivoja uudella tapaa.”

Vuodesta 1998 alkaen Heta on pysynyt Jyväskylässä, keikkaillen toki aktiivisesti ympäri Suomea siinä sivussa. ”Rakastan keikkailua, koska joka orkesteri on erilainen ja joka konserttisali sekä yleisö on omanlaisensa. Plussana päälle ystävät, joita löytyy joka orkesterista. Siinä tulee helposti päivitettyä omat ja orkesterien kuulumiset. Aktiivisesta keikkailusta on varmasti seurausta myös se, että olen kolmatta kautta ammattiliittomme Suomen Muusikkojen liiton hallituksen jäsen.” Myös lukuisat kaupunginteatterin musikaalit ovat vuosien aikana tulleet tutuiksi; koskettavimpana kokemuksena Myrskyluodon Maija, jossa oma poika Lauri esiintyi samaan aikaan lavalla. Kahden muusikon perheessä molemmilla on omat harjoitushuoneet, mutta yhdessä jaetaan sormitusvinkkejä ja välillä soitetaankin yhdessä. Harrin perehtyessä konserttimestarina tuleviin teoksiin muita ennen ja jousittaessa niitä Heta oppii kuin salaa hankalat paikat kuuntelemalla miehensä työskentelyä. ”Koen samassa ammatissa ja jopa samassa sektiossa soittamisen etuoikeutettuna, sillä meillä on ymmärrys siitä, mitä tämä työ vaatii. Kiertueet puolestaan ovat meille ihan luksusta, kun saa olla kaksin oman rakkaansa kanssa ja mennä aina uuteen paikkaan ja valmiiseen ruokapöytään. Se on omalla tavallaan lomaa, vaikka onkin työmatka oikeasti.”

Ykkösharrastuksena Hetalla on yksinkertaisesti perhe. 14-vuotias Alma, 12-vuotias Lauri ja 6-vuotias Arvi takaavat sen, että arkirumban ja omakotitalon pyörittäminen vie leijonanosan päivästä, mutta mukaan mahtuu myös paljon liikkumista ja puuhaamista lasten kanssa. Oman aikansa on vienyt myös lasten jalkapallojoukkueiden taustoissa toimiminen ja kentän laidalla kannustaminen. ”Vaikka työkaverit ovat ihania, elämä on kuitenkin töiden ulkopuolella, kodin arjessa. Asumme Kypärämäessä, joka on oma maalaiskylänsä keskellä kaupunkia ihanine naapureineen ja ihmisineen. Meillä on 14 vuotta putkeen joku lapsi Kypärämäen alakoulussa, joten alueen väen on oppinut tuntemaan hyvin. Siellä on hyvä asua.”

”En ole elämässäni juuri tehnyt valintoja, vaan nauttinut, antanut elämän ohjata itseään ja toivonut, että se kantaa. Tulevaisuudessa haluaisin nauttia elämästä ja perheestäni, huolehtia rakkaista ihmisistä ympärillä ja tehdä itsestä hyvältä tuntuvia asioita.”


Jyväskylä Sinfonia
Puistokatu 2 A
40100 Jyväskylä
Kaupungin vaihde: 014 266 0000
www.jyvaskylasinfonia.fi
Sähköposti: jkl.sinfonia[at]jkl.fi

Copyright © 2017 Jyväskylä Sinfonia. Sivun alkuun