Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylä Sinfonia facebookissa Jyväskylä Sinfonia Twitterissä Jyväskylä Sinfonia Instagramissa
Haku
Jyväskylä Sinfonia » Orkesteri » Muusikot » 4/2015 Grigory Tsyganov

Grigory Tsyganov, alttoviulu


Vuonna 1981 Moskovassa syntyneen Grigory Tsyganovin perhe on hyvin tavanomainen: isä toimii insinöörinä, äiti lääkärinä ja Grigorylla on kaksi sisarusta. Vanhemmat eivät ole musikaalisia, mutta isoisä oli soitellut amatööriorkesterissa trumpettia. Viisivuotiaana Grigory laitettiin musiikkikouluun ja hän valitsi soittimekseen viulun, nähtyään jonkun soittavan sitä. ”Totta kai minut pakotettiin soittamaan aina 13-vuotiaaksi asti. Silloin aloitin Gnesin-musiikkiakatemiassa, jossa monet oppilaat olivat korkealla tasolla. Ymmärsin, että olisi kiinnostavaa olla yhtä hyvä kuin he ja päätin ryhtyä muusikoksi.” 16-vuotiaana soitin vaihtui alttoviuluun, ja opettajaksi tuli Elena Ozol. ”Hyviä alttoviulisteja ei ole lainkaan niin paljon kuin hyviä viulisteja. Ajattelin, että kannattaa yrittää alttoviulua ja katsoa, miten se sujuu. Instrumenttini oli mielenkiintoinen löytö. Alttoviululla on ainutlaatuinen sävy sekä sointi ja sillä voi imitoida monia muita soittimia, kuten viulua, selloa, fagottia ja huilua.”

Vuonna 2000 Grigory teki päätöksen musiikkiuran jatkostaan ja aloitti Moskovan Tšaikovski-konservatoriossa professori Alexander Bobrovskyn johdolla. Samaan aikaan hänet kutsuttiin liittymään Hermitage Ensembleen, jonka taiteellisena johtajana toimi oboisti Alexey Utkin. Siellä työskentely johdatti Grigoryn kamari- ja nykymusiikin pariin sekä ensemblesoittoon ja varmisti, että uranvalinta oli osunut oikeaan. Kolmen vuoden kuluttua yhteisön talousvaikeudet kuitenkin johtivat monien muusikoiden eroamiseen, ja koska myös Grigory koki saaneensa muusikkona siitä kaiken jo irti, hän päätti ottaa seuraavan askeleen ja läpäisi koesoiton Venäjän kansalliseen filharmoniaan. Vuosi myöhemmin Grigorysta tuli Venäjän kansallisorkesterin jäsen, mutta silloin koitti valmistumisen aika. ”Tuolloin konservatoriolla ohjeistettiin esittämään melko ”traditionaalista” ohjelmaa loppuresitaalissa, mutta olin yksi opiskelijoista, jotka halusivat tehdä jotain muuta. Professorini lähti kiertueelle ja sanoi, että jos hänen palattuaan esitän ohjelmaani liitetyn kappaleen hänelle ja se on hyvä, asia on ok. Näin se myös meni ja soitin Carmen-fantasian (F. Waxman/M. Kugel). Sillä oli hyvä vaikutus minuun paitsi musiikillisesti, myös teknisesti, sillä kappale oli kirjoitettu viululle eikä alttoviululle. Pääsin tutkailemaan, millaisia kykyjä minulla soittajana on.”

Vuonna 2006 Grigory sai stipendin Lontoon Guildhall-musiikkikorkeakouluun professori Alexander Zemtsovin oppilaaksi. Samalla hän aloitti freelance-elämän, sillä ”Iso-Britannia on freelance-muusikoiden maa”. Grigory tekikin usean vuoden ajan monenlaisia töitä kamariyhtyeissä, erilaisissa projekteissa ja festivaaleilla, osallistui Lontoon sinfoniaorkesterin ja Lontoon filharmonisen orkesterin jousihankkeeseen sekä soitti Oxfordissa, Manchesterissa ja Birminghamissa eri kokoonpanoissa.
Samoihin aikoihin hän loi omaa orkesteritietouden kurssiaan erikoismusiikkikouluille ja akatemioille. Hän aloitti ohjelmansa opettamisen Moskovan Gnesin-musiikkiakatemiassa, jossa itse opiskeli aikaisemmin. ”Kokosin kaiken saamani opin ja materiaalin ja kehitin kurssin nimeltä Development of Orchestral Skills. Se selittää oppilaille tärkeimmät asiat, mitä orkesterimuusikon tulee tietää tullakseen ammattimuusikoksi. Se perustuu omiin taitoihini ja kokemuksiini akatemioissa, mestarikursseilla ja orkesteri- ja ensemble-esityksissä eri maissa. Se ei toki ole uutta, mutta tapa, jolla teen sitä, on hivenen epätavallinen. Olen opettanut kurssiani vuodesta 2012 Moskovassa, mutta haluaisin jakaa tietämystäni myös muissa paikoissa.”

Kuusi vuotta freelance-elämää alkoi lopulta väsyttää, ja Grigory ryhtyi jälleen käymään koesoitoissa vakituisen paikan toivossa. Marraskuussa 2013 hän kävi koesoittoputken aikana myös Jyväskylässä, sai paikan ja aloitti sooloalttoviulunsoittajana tuntemattomassa Suomessa. ”Valitsen ensin työn, sitten maan. Minulle ei ole niin tärkeää, missä työskentelen, sillä teen samaa työtä kuitenkin.” Vakituisen työn ohella monenlaiset projektit jatkuvat edelleen ympäri Eurooppaa, ja lomat Grigory käyttää uusien mahdollisuuksien löytämiseen. ”Organisoin mestarikursseja, teen kamarimusiikkia ja solistikeikkoja, opetan kurssillani ja tapaan uusia ihmisiä. On kuitenkin tärkeää, että sain Jyväskylän paikan, sillä tarvitsin tällaisen työn tähän elämäntilanteeseeni. Tällä hetkellä työni on täällä todella mielenkiintoista, mutta kun kyllästyn, etsin varmasti jotakin muuta. Orkesteri on äärimmäisen mukava ja ohjelmisto tasapainoinen. Haluaisin lisätä täällä etenkin hieman kamarimusiikkia sekä muuta musiikkitoimintaa pienemmillä esiintymispaikoilla, kuten kahviloissa, kirjastoissa ja taidegallerioissa. Idea ”kotimusiikin” tekemisestä pitää muusikot vireänä. Minulle on tärkeää, etten jämähdä tekemään vain yhtä juttua. Paikan vaihtaminen ja monen työn tekeminen eri puolilla maailmaa pitää minut innostuneena ja energisenä.”

Vaikka työtä on paljon, vapaa-ajan harrastukset ovat myös Grigorylle mieluisia. Tärkein niistä on valokuvaus, tarkemmin ottaen katukuvatyyliset mustavalkokuvat, joita Jyväskylän konserttiyleisö sai katsella vuosi sitten Gary Littlerin ottamien luontokuvien ohella John Adamsin Shaker Loops -teoksen yhteydessä. Jatkoakin tälle on luvassa tulevaisuudessa. Urheileminen kahdesti viikossa on Grigorylla tavoitteena, ja lajeina ovat usein sähly sekä pingis. Huvikseen tulee soiteltua ajoittain myös rumpuja sekä katseltua elokuvia. ”Tykkään syödä maistuvaa ruokaa ja sen vuoksi myös kokata. Se vaan vie niin paljon aikaa, että teen sitä harvoin. Kun on juhlat, yritän kokeilla eri maiden keittiöitä. Yksi suosikkiruoistani on venäläinen salaatti. Pidän tämän annoksen tekemisestä ja syömisestä, sillä se on ollut lapsuudesta asti aina ruokapöydässä perhejuhlissa. Reseptin takana on myös mielenkiintoinen historia.”

Huhtikuista sooloteostaan valitessaan Grigory halusi ottaa jälleen yhden lisäaskeleen urallaan ja kokeilla jotain uutta. Tärkeimmät alttoviulukonsertot oli jo tullut soitettua, joten piti löytää jotain muuta. Valinta kohdistui ranskalaisen Nicolas Bacrin teokseen Une Prière, joka tarkoittaa suomeksi rukousta. Teoksesta on olemassa kolme eri soitinversiota viululle, alttoviululle sekä sellolle ja vain yksi äänite viuluversiosta. Oman näkemyksen esittäminen teoksesta on siis haasteellinen tehtävä Grigorylle. ”Teos on hyvin syvällinen ja täynnä kauniita harmonisia lyriikoita. Se kirjoitettiin juutalaisten marttyyrien muistolle kautta aikain ja kertoo varsinkin holokaustin uhreista ja siitä selvinneistä ihmisistä. Tuskallinen, mutta samalla nykypäivänäkin hyvin ajankohtainen teema. On tärkeää muistaa tapahtunut ja yrittää tehdä kaikkensa, ettei sama toistuisi uudelleen. Konsertin tunnelman ei tule kuitenkaan olla traaginen tämän vuoksi, mutta miksi yleisölle ei kerrottaisi, mistä esittämäni teos kertoo.”


Jyväskylä Sinfonia
Puistokatu 2 A
40100 Jyväskylä
Kaupungin vaihde: 014 266 0000
www.jyvaskylasinfonia.fi
Sähköposti: jkl.sinfonia[at]jkl.fi

Copyright © 2017 Jyväskylä Sinfonia. Sivun alkuun