Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylä Sinfonia facebookissa Jyväskylä Sinfonia Twitterissä Jyväskylä Sinfonia Instagramissa
Haku
Jyväskylä Sinfonia » Orkesteri » Muusikot » 11/2014 Gary Littler

Gary Littler, II viulu


”Tavallinen päiväni?” No, herään puoli seitsemältä, kuten jo 21 vuoden ajan, sillä kun saa lapsia, oppii heräämään ainakin aikaisin. Vapaapäivinä käyn aamuisin lenkillä, työaamuina tulen kahdeksaksi harjoittelemaan. Kotona on liian paljon tekemistä, jotta siellä ehtisi harjoitella: täytyy siivota, laittaa ruokaa ja hoitaa valtavaa puutarhaa. Kymmeneltä alkavat yhteisharjoitukset, joiden jälkeen ajelen kotiin Tikkalaan ulkoilemaan ja puuhailemaan puutarhassamme.”

Gary Littler syntyi pienessä kylässä Keski-Englannissa vuonna 1965. Läheisin kaupunki on nimeltään Lichfield, joka on kuuluisa ainoasta keskiaikaisesta englantilaisesta katedraalista, jossa on kolme tornia. Anglosaksien aloittama katedraalin rakennusurakka vei 300 vuotta ja valmistui 1300-luvulla normannien aikana. Kovin musikaalinen ei metallityöntekijänä toimineen isän, kouluavustajaäidin ja kahden lapsen perhe ollut, vaikka musiikista kovasti pidettiinkin. Kuusivuotiaana vanhemmat antoivat Garyn tehdä kaksi päätöstä: haluaako hän ylipäänsä aloittaa musiikkiharrastusta ja jos, niin osuuko valinta viuluun, pianoon, kitaraan vai huiluun. Vastaukset olivat ”okay” sekä viulu, ilman sen kummempia perusteluita.

Gary ja siskonsa oppivat nopeasti taitaviksi toistensa, vanhempiensa ja naapuruston ärsyttäjiksi harjoittelemalla soittoläksynsä samaan aikaan – Gary viululla ja sisko trumpetilla. Muutoinkin arki sujui musiikillisten aktiviteettien parissa eri orkestereissa sekä kuoroissa. Erityisen hyvää harjoitusta Gary sai laulamalla alueensa ainoassa mieskuorossa, jossa kaikki muut olivat jo veteraani-iässä. Kaikki musisointi oli tehtävä kouluajan ulkopuolella, sillä tieteisiin vahvasti suuntautuneen koulun asenne oli tuohon aikaan taidetta ja musiikkia kohtaan hyvin kielteinen. Torjuva suhtautuminen ei kuitenkaan lannistanut Garya, vaan 15-vuotiaana hän alkoi harjoitella vakavammin ja päätti hankkia musiikista itselleen uran.

Koulun jälkeen 18-vuotiaana Gary muutti Lontooseen opiskelemaan viulunsoittoa London Music Collegeen. ”Kolmen vuoden opintojen jälkeen olin kuitenkin hivenen pettynyt musiikkiympyröihin ja mietin, tekisinkö sittenkin jotain muuta. Hain Lontoon poliisivoimiin ja minut hyväksyttiinkin sinne, mutta sitten pääsin Lontoon yliopiston orkesterimusiikin jatko-opintokurssille (National Centre of Orchestral Studies). Se oli hieno kurssi: soitimme joka päivä klo 9–17, opiskelimme ohjelmistoja, pidimme 1–2 konserttia viikossa, tapasimme muusikkoja Lontoon orkestereista ja kapellimestareita ympäri Eurooppaa. Kurssi pyöri yliopistossa ainakin 15 vuotta ja moni sai töitä sen kautta. Niin myös minä ja kaksi kaveriani.” William Boughton opetti kyseisellä kurssilla keväällä 1988 ja innosti poikia hakemaan Jyväskylän orkesteriin töihin. Kolme työpaikkaa oli avoinna, ja niin Gary, David Ingram ja Philip Hall muuttivat koesoittojen jälkeen Jyväskylään. Vaikka Jyväskylään tulo Lontoon kuhinan jälkeen olikin melkoinen kulttuurishokki, kokivat pojat itsensä todella onnekkaiksi saatuaan työpaikat heti valmistumisensa jälkeen; Britanniassa kilpailu musiikkialan työpaikoista oli jo tuolloin erittäin kovaa.

”Ensimmäisenä huomasimme raikkaan ilman lentokentällä. Lasse (Allonen) haki meidät Tikkakoskelta keskellä elokuun yötä ja vei meidät ensin muutamaksi yöksi Williamin asuntoon Köhniölle. Olimme keskellä ei mitään, oli pimeää ja sateista. Meillä ei ollut mitään ruokaa, joten menimme lähistön ainoaan kauppaan ja ostimme summassa jotakin, sillä emme ymmärtäneet purkkien kyljistä mitään. Muistan aina myös ensimmäisen saunomisemme Williamin luona. Olimme lukeneet kirjasta, kuinka saunassa toimitaan. No, siellä seisoimme saunahuoneessa katsomassa kiuasta, joka oli sähköinen. Eihän kukaan heitä vettä sähkölaitteen päälle… Niinpä heitimme arpaa siitä, kuka vuorollaan heitti kiukaalle vettä. Hengissä selvittyämme saunoimmekin varmasti joka ilta.”

Seitsemän kuukauden Suomessa olon jälkeen Gary palasi takaisin Britanniaan saatuaan työtilaisuuden, jota ei voinut jättää käyttämättä; hän sai paikan Westendin musikaaliteatterista, joka kiersi etelärannikolla esittäen Rodgersin & Hammersteinin musikaalia South Pacific. Viiden kuukauden ja lukemattomien esityskertojen jälkeen Gary sai saman musiikin esittämisestä kuitenkin tarpeekseen ja palasi Jyväskylään, jossa on viihtynyt siitä asti eli jo yli puolet elämästään. ”En tiedä, tunnenko itseni britiksi vai suomalaiseksi, hiukan kummaksikin. Ymmärrän paljon suomea ja osaan sitä myös jotenkuten, mutta mieluummin puhun englantia. Kaupassa yritän aina puhua suomea, mutta yleensä minulle vastataan englanniksi, joten olen vähän luovuttanut sen suhteen. Kotona puhumme englantia – paitsi vaimo huutaa suomeksi – ja poikani puhuvat kumpaakin kieltä yhtä hyvin.” Äidinkieltään Gary on päässyt hyödyntämään Jyväskylässä jo kahdenkymmenen vuoden ajan opettamalla sivutyönään englantia yrityksille. Parhaina aikoina ryhmiä oli viikossa lähemmäs kymmenen, mutta nykyisin määrä on pyörinyt 3–4 ryhmän välillä, enimmäkseen Valmetilla. Soittamiseen nähden täysin erilainen työ on ollut mukavaa ja pistänyt aivot miettimään asioita eri tavoin.

Uran kohokohtiin kuuluu ehdottomasti orkesterin ensimmäinen kiertue Japanin Hokkaido-saarella vuonna 2000. ”Tein 2,5 vuotta töitä kiertueen rahankeräyksen eteen vierailemalla yrityksissä, hankkimalla sponsoreita ja järjestämällä tukikonsertteja. Se oli kovaa työtä, mutta oli hienoa nähdä, että se onnistui. Se on työ, josta olen ylpeä. Toinen hieno muisto on kolmeviikkoinen Ranskan & Espanjan -kiertue, jolloin 21 päivän aikana pidimme 19 konserttia. On ihanaa saada tehdä työtä, josta nauttii eikä sellaista, jota tekee vain rahan takia. Tosin, jos niin tekisin, en olisi töissä orkesterissa.” Lempisäveltäjän sijaan Garyn mieleen ovat tietyt teokset, kuten Sibeliuksen 2., 5. ja 6. sinfonia sekä ylivoimaisena lempikappaleena Vaughan Williamsin Fantasia Thomas Tallisin teeman mukaan. Myös 50- ja 60-luvun musiikki kuuluu suosikkeihin, toisin kuin Kirka, jota ajoittain joutuu kärsimään vaimon kuunnellessa radiota.

Vapaa-ajan harrastuksiin lukeutuvat ainakin sähly työporukan kanssa, pitkät kävelylenkit, perheen kanssa oleminen sekä puutarhanhoito. Yhdessä soittokaverinsa Jukan kanssa juostun neljän puolimaratonin jälkeen ensi vuonna on mahdollisesti edessä kokonainen urakka, sillä pitäähän 50-vuotiaana jollain tapaa repäistä. Entistä tärkeämpää on myös jokapäiväinen valokuvaus, jota Gary toivoisi pystyvänsä tekemään tulevaisuudessa enemmänkin, tavalla tai toisella. Matkustelu on myös aina ollut olennainen osa Garyn ja aiemmin matkatoimistovirkailijana työskennelleen vaimon elämää eikä ole lainkaan varmaa, että he pysyisivät loppuelämänsä Suomessa. Nähtäviä paikkoja kun on niin paljon vielä edessä. And by the way, Gary rakastaa mämmiä!


Jyväskylä Sinfonia
Puistokatu 2 A
40100 Jyväskylä
Kaupungin vaihde: 014 266 0000
www.jyvaskylasinfonia.fi
Sähköposti: jkl.sinfonia[at]jkl.fi

Copyright © 2017 Jyväskylä Sinfonia. Sivun alkuun