Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylä Sinfonia facebookissa Jyväskylä Sinfonia Twitterissä Jyväskylä Sinfonia Instagramissa
Haku
Jyväskylä Sinfonia » Orkesteri » Muusikot » 10/2014 Esa-Veli Riuttamäki

Esa-Veli Riuttamäki, huilu


Esa-Veli ”EV” Riuttamäki syntyi Turussa vuonna 1958 kotiäidin ja sähköinsinööri-isän perheeseen. Perheen muutettua Kouvolaan kulttuurista monipuolisesti kiinnostunut äiti laittoi EV:n ja hänen isosiskonsa pianotunneille Pohjois-Kymen musiikkiopistoon, mutta soitin ei oikein tuntunut omalta. Noin seitsemän vuoden piano-opintojen jälkeen EV näki televisiosta Jethro Tullin konsertin ja innostui saman tien huilusta. Puolen vuoden ajan piano ja huilu kulkivat rinnakkain, kunnes päätös keskittyä pelkästään huiluun oli selvä. Klassisten opintojen ohella tärkeitä olivat myös kodin autotallissa rokkibändin treenit, joissa EV soitti luonnollisesti huilua – Jethro Tullin Ian Andersonin malliin.

Päätös muusikoksi ryhtymisestä syntyi ylioppilaskirjoitusten jälkeen yksinkertaisesti, sillä mielessä ei ollut muutakaan sopivaa ammattivaihtoehtoa. Vuonna 1977 EV aloitti opinnot Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitoksella saaden Pekka Kostiaisen teoriaopettajakseen ja laulaen innokkaasti vapaa-ajalla Musica-kuorossa. Huiluopinnot jatkuivat virallisesti Keski-Suomen konservatoriolla, mutta sopivan opettajan puute pakotti käymään tunneilla Turussa asti. Vuonna 1982 opinnot alkoivat Sibelius-Akatemiassa Mikael Helasvuon opissa. Opiskeluaika oli mahtavaa ’Suomen hienoimmassa kaupungissa’ Helsingissä. Parin vuoden ajan EV kävi myös Porin orkesterissa töissä opintojen ohessa, kunnes pyrki ja pääsi opiskelemaan vuodeksi Pariisin konservatorioon Patrick Gallois’n ryhmäluokalle.

”Ensikohtaamiseni Patrickin kanssa oli vuonna 1985, jolloin hän tuli ensimmäisen kerran Suomeen pitääkseen huilukurssin Lohjan kitarafestivaaleilla. Hänen Pariisin-luokallaan oli erittäin hyvä taso, ja koska Patrickille ovat tekniset asiat olleet aina enemmän tai vähemmän itsestään selviä, opetus keskittyi tiiviisti itse musiikin oppimiseen. Lisäksi vuosi Pariisissa yksin oli äärimmäisen tärkeää paitsi soittamiseni kannalta, myös itseluottamuksen tasolla. Lähdinkin sinne sillä ajatuksella, että haluan olla vuoden pulassa ja selvitä siitä.” Pariisin aika osoittautuikin hankalaksi etenkin asuntotilanteen takia, sillä vuoden aikana eri osoitteita kertyi 17, mukaan lukien kaikki Pariisin Intercontinental-hotellit. ”Vaimoni Päivi työskenteli Helsingin Intercontinentalissa ja hänen käydessään vierailulla sain asua hotellissa. Muutoin kokeilin kaikkea mahdollista asumista Riemukaaren läheisestä diplomaattiasunnosta aina arabikaupunginosaan asti. Asunnottomuus ja sen tuoma yksinäisyys olivat pahinta siellä. Muutoin kokemus oli huikea.”

Suomeen palattuaan EV valmisteli tutkintonsa ja soitti seitsemän vuoden ajan Kouvolan kaupunginorkesterin vastaperustetussa puhallinkvintetissä. Vuonna 1995 Jyväskylä Sinfonian huilisti Juha Johansson vinkkasi EV:lle orkesterinsa vapaasta paikasta, ja onnistuneen koesoiton jälkeen Riuttamäen perhe alkoi suunnitella pysyvää muuttoa Jyväskylään. Tuolloin 2-vuotiaan Petran lisäksi perheeseen odotettiin Paulus-poikaa. Mukavaksi muuton teki myös se, että Linnanmäen levottomilla kulmilla asumisen saattoi vaihtaa omakotitalon rauhaan.

Esa-Velin rooli Patrick Gallois’n saamisessa ylikapellimestariksi Jyväskylään ei ollut aivan pieni, vaikkakin viimeisen sanan hänen valinnassaan sanoi intendentti Lasse Allonen. ”Sanoinkin Lasselle heti, että se oli sitten sun idea, sillä en halunnut leimautua siihen. Mutta kyllähän siinä sitten niin kävi ja sain päätöksestä myös kärsiä ajoittain. Tein Patrickin eteen aivan valtavasti töitä, mutta sain siitä myös takaisin paljon. Patrickin tänne tulo oli parasta, mitä tälle orkesterille tai minulle on koskaan käynyt, vaikkei meidän henkilökohtainen suhde säröittä kestänytkään. Parasta hänessä oli into tehdä huonostakin musiikista hyvää ja kyky saada kaikenlaisesta musiikista niin paljon irti. Olen äärettömän kiitollinen, että pääsin olemaan mukana siinä kaikessa, sillä muutoin en olisi koskaan päässyt kokemaan sellaisia kiertueita ja muuta, mitä Patrick toi mukanaan.”

Vapaa-ajan on viimeiset seitsemän vuotta täyttänyt hyvin tiiviisti moottoripyöräily. Autoista ja formuloista aina kiinnostunut EV ei ollut koskaan ajanut moottoripyörää eikä edes ymmärtänyt sen viehätystä, kunnes 49-vuotiaana päätti ostaa sellaisen. ”Myimme yhden perheemme autoista, ja vaimo ehdotti keittiöremontin tekoa. Sanoin, ettei autosta saaduilla 16 000 eurolla saa kunnon keittiötä, ja niin tapaninpäivänä 2006 meille tuotiin Ducati olohuoneeseen. Istuin olohuoneessa kevättalven sen päällä ja mietin, miten tällä ajetaan. Kävin muiden mopopoikien kanssa teoriatunneilla ja otin yksityistunteja kouluttajalta. Sitten vaan aloin ajamaan.” Seuraavana vuonna EV kävikin jo Ducatin emomaassa Italiassa ja liittyi Ducati Club Finlandiin. Ura järjestössä eteni nopeasti, ja vuodesta 2009 alkaen hän on ollut Suomen klubin presidentti. Presidentin ominaisuudessa tehtyjä Italian-reissuja on takana jo lukuisia eikä ole poissuljettu ajatus muuttaa ainakin osittain Italiaan, kunhan eläkepäivät jossain vaiheessa alkavat. ”Italialaisten ystävällisyys ja ducatistien välinen yhtenäisyys on käsittämättömän mahtavaa.”

Moottoripyöräilyn ja kuntosaliharrastuksen jälkeen jäävä aika kuluu ruuanlaittohommissa, joka on langennut perheenpään tehtäväksi. Kesäisin savustetaan ja grillataan paljon, minkä lisäksi korvapuustit ovat EV:n bravuuri. Entisaikaan jokaviikkoiset marjapiirakoiden leivontasessiot ovat nykyisin kuitenkin harvinaisia, sillä vyö on vanhemmiten alkanut kiristää harmillisen paljon. ”Aina pitää jokin luova variaatio tehdä, sillä ihan suoraan reseptistä en pysty leipomaan. Ruuanlaitto muutoinkin vaatii inspiraation, mikä on arkiruuanlaiton kannalta huono juttu. Sitten kun väsymys lopulta iskee, totean perheelle, etten tee viikkoon ruokaa.” Hyvän ruuan nautiskelu liittyy myös vaimon viini- ja Rôtisseurs-harrastukseen, ja pariskunta on tehnyt yhdessä viinimatkoja Keski-Eurooppaan. ”Minulle tosin on olemassa vain punaviini ja valkoviini, jotka ovat hyviä tai ei niin hyviä. Onneksi Päivi sitten kertoo tarkemmin, millainen viini hänen mielestään on kyseessä.”


Jyväskylä Sinfonia
Puistokatu 2 A
40100 Jyväskylä
Kaupungin vaihde: 014 266 0000
www.jyvaskylasinfonia.fi
Sähköposti: jkl.sinfonia[at]jkl.fi

Copyright © 2017 Jyväskylä Sinfonia. Sivun alkuun