Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylä Sinfonia facebookissa Jyväskylä Sinfonia Twitterissä Jyväskylä Sinfonia Instagramissa
Haku
Jyväskylä Sinfonia » Orkesteri » Muusikot » 3/2014 Ari Mansala

Ari Mansala, kontrabasso

”Basso on genrestä riippumatta musiikin harmoninen, saundillinen ja rytminen pohja, jonka varaan kaikki muu rakentuu. Talon perustuksien tapaan basso on piilossa ’maan alla’, ja sen merkityksen huomaa usein vasta sitten, kun se puuttuu – tai kun siinä on jotain vialla! Basson tulisi ohjata orkesteria oikeaan suuntaan hieman vaivihkaa: ei väkisin käskyttäen, vaan isällisen hellästi, mutta varmasti tukien. Tätä lähestymistapaa olen onneksi päässyt harjoittamaan myös kotona kahden uhmaikäisen kanssa.”

Ari Mansala syntyi Helsingissä vuonna 1987 eläkeläispariskunnan ainoaksi lapseksi. Vanhemmat eivät harrastaneet musiikkia erityisen paljon, mutta Fazerin musiikkikerhon kuukausittaisten kasettien kautta Ari tutustui monenlaiseen musiikkiin. Varsinkin vähän groovaavammat ja bassovoittoisammat biisit olivat jo tuolloin Arin mieleen. Pianotunnit sen sijaan olivat vain yksi harrastus useiden muiden, kuten partion ja jääkiekon, joukossa eivätkä jaksaneet innostaa Aria edes nuottien oppimiseen. Tämä muuttui täysin peruskoulun kolmannella luokalla, kun Ari pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan aitoa kontrabassoa. Soittimen koko ja äänen muhkeus tekivät pieneen poikaan suuren vaikutuksen, joten musiikinopettajan kyseltyä halukkaita Sibelius-Akatemian pedagogiikkaopiskelijoiden harjoitusoppilaiksi Ari nosti kätensä heti pystyyn. Ensimmäisen opettajan ehtymätön innostus sytytti Arissa niin voimakkaan intohimon soittamista kohtaan, että pedikurssin loputtua hän seurasi samaa opettajaa Keravan musiikkiopistoon asti, vaikka Itä-Helsingin musiikkiopisto olisi sijainnut kivenheiton päästä kotiovelta. ”Silloin opin basistin tärkeimmän taidon eli roudaamisen. Soittotunnit olivat onneksi Helsingissä, mutta joka maanantai kuljin yksin basson kanssa bussilla, metrolla ja lähijunalla Keravalle, jossa kävin teoriatunneilla ja soitin kaikissa kolmessa orkesterissa. Kotiin palasin vasta iltamyöhällä. Olin itseäni isompi soitin selässä sen verran kummallinen näky, että koko repertuaari ’Miksi et alkanut soittaa pikkoloa?’ -kysymystä myöten tuli kyllä nopeasti tutuksi.”

Intohimo klassiseen musiikkiin ja harjoitteluun vahvistui kesäisillä Oriveden musiikkileireillä, joilla Ari pääsi ensimmäistä kertaa soittamaan isoon sinfoniaorkesteriin. Päätös ryhtyä isona nimenomaan orkesterisoittajaksi olikin 13-vuotiaana jo aivan selvä. Kova työ ja päättäväisyys veivät Arin lukion jälkeen suoraan Sibelius-Akatemiaan, joka osoittautui kuitenkin pieneksi pettymykseksi orkesterisoiton koulutuksen silloisen aseman vuoksi. Toisaalta yleisten aineiden opettajat eivät katsoneet hyvällä jatkuvaa ammattiorkestereissa keikkailua. Ari ehti tehdä kandidaatin tutkintoon vaadittavan soitannallisen B-kurssin vuonna 2009, kunnes työelämä vei täysin mukanaan. ”Samoihin aikoihin aloin olla todella kyllästynyt yleisestikin koko Helsinkiin, jossa olin kuitenkin asunut koko elämäni. Mietin eri vaihtoehtoja soitto-opintojen jatkamiseksi jossain ulkomailla: Berliini, Pariisi, Lontoo… Sattumusten kautta löysin itseni lopulta sijaistamassa Pori Sinfoniettassa! Ei Paris, vaan Pori! Melkein sama.” Porin jälkeen Ari työskenteli vielä vuoden verran Tampereella ennen kuin saapui sijaiseksi Jyväskylään keväällä 2011, jolloin hän myös voitti koesoiton.

”Voisi kuvitella, että kohta matkani jatkuisi maan halki samansuuntaisena Kuopion kautta aina Joensuuhun asti, mutta olen todella tykästynyt Jyväskylän kaupunkiin ja sen orkesteriin. Jyväskylä on minun makuuni juuri sopivan kokoinen: tarpeeksi pieni, mutta kuitenkin täynnä elämää. Jyväskyläläisyys ei myöskään itsessään tarkoita mitään, toisin kuin vaikkapa tamperelaisuus tai kuopiolaisuus. Olemme ikään kuin Keski-Suomen sulatusuuni, New York oikeastaan. Lutakkohan näyttää nelostieltä katsottuna Manhattanilta, ainakin vähän.” Myös Keski-Suomen luonto järvineen ja vaihtelevine pinnanmuotoineen viehättää Aria, jolle luonnon rauha ja kauneus ovat aina olleet suuri voimavara. Erityisen mielissään hän on nykyisestä kodistaan Aittorinteellä, josta on hyvät näkymät Jyväsjärvelle, keskustaan ja tähtitaivaalle. Niistä hän nauttii yhdessä kuvataiteilijapuolisonsa, heidän 3- ja 1-vuotiaiden tyttärien sekä kolmen kissan kanssa.

Vaikka Ari onkin suurten sinfoniaorkestereiden sekä niille kirjoittaneiden Wagnerin, Straussin ja erityisesti Mahlerin musiikin ystävä, on hänen mielestään päivittäisen työn kannalta palkitsevampaa se, kuinka pienessä orkesterissa oma panos kuuluu paljon selkeämmin. ”Onhan vain kahdella bassolla soittaessa omat haasteensa, mutta onneksi minulla on vierellä Suomen taitavin ja mukavin kollega, Jani ’Kake’ Koskela, jonka kanssa meillä on monesta asiasta hyvin samanlainen näkemys.”

”Tämähän alkaa olla näissä ’kuukauden muusikko’ -tarinoissa jo hiukan klisee, mutta on totta, että Jyväskylän orkesterissa on aivan ainutlaatuinen ilmapiiri. Lisäksi meillä on täällä Suomen sitoutunein ja innostavin yleisö, ja uskon, että heille välittyy se ilo, että orkesterimme tykkää soittaa yhdessä niin paljon. On todella kiitollista soittaa konsertti toisensa jälkeen lähes loppuunmyydyille saleille. Siitä tuntee, että työllämme on arvoa. Olen hyvin iloinen ja ylpeä, että saan olla osa tätä hienoa yhteisöä ja haluan jatkossakin kehittää sitä omalta osaltani yhä eteenpäin.”


Jyväskylä Sinfonia
Puistokatu 2 A
40100 Jyväskylä
Kaupungin vaihde: 014 266 0000
www.jyvaskylasinfonia.fi
Sähköposti: jkl.sinfonia[at]jkl.fi

Copyright © 2017 Jyväskylä Sinfonia. Sivun alkuun